Julkaistu: 01.06.2016
Arvostelija: Mika Roth
Zhelezobeton
Pasi Mäkelän ja Jussi Saivon muodostama Sabotanic Garden kiehtoi ja hämmensi vuosi sitten Tonttu – live in Pori -julkaisullaan, eikä helpompaa tietä ole tarjolla nytkään. Alkujaan Polkka Love Machine julkaistiin jo viime joulun alla, mutta performanssin osaksi tarkoitettu ääniraita saapui arvioitavaksi vasta jokin aika sitten.
No aikahan on harhaa, kuten me kaikki tiedämme.
Polkka Love Machine on kuuden raidan kokonaisuus, jota voisi kutsua vaikkapa hypnoottiseksi hyminän ja kilinän liitoksi. Tai hitaaksi musiikilliseksi kurnutukseksi jonka saumat ovat oudoissa paikoissa kuin Frankensteinin hirviössä konsanaan, joksikin joka ei varsinaisesti ala mistään, tai pääty mihinkään. Mitään suurta tietä ei kuljeta, tarinaa ei kerrota, alkua on vaikea erottaa lopusta. Taidetta. Ääniä. Ajatusaaltoja joiden avulla voi surffata toisiin tiloihin, jos kuunteluolosuhteet ovat vain sopivat. Hämmentävää.
Tonttu -julkaisun tiimoilla tulin jo kaivanneeksi kuvaa äänen rinnalle, ja nyt kaipaan sitä entistä vahvemmin. Pidän tällaisesta teollisuuspainajaisambientäänimassasta, mutta vaikka ääni sopisi kuinka Stalkerin kuviin, tai Eraserheadin huoneisiin, jää jotain puuttumaan. Levy on hidas, 54 minuutin matka, mutta tuntuu kuin olisin saanut vain lastenlipun sen ensimmäisiin huoneisiin. Haluan ymmärtää, janoan enemmän. Mistä tässä on oikein kyse?
Kokeellisiin äänimaisemiin ja fyysisiin performansseihin erikoistunut kotimainen yhtye.
Linkki:
sabotanicgarden.blogspot.fi
(Päivitetty 1.6.2016)