The Hypothesis: Origin

Inverse

Hyvä nimi auttaa jo pitkälle, ja kun nimestä voi tehdä useampia tulkintoja, on tilanne vain entistä herkullisempi. Tarina ei kerro onko The Hypothesis asettunut evoluutioteorian puolella, vai kannattaako tämä helsinkiläinen death metal orkka mahdollisesti kreationismia, mutta ryhmän metallin alkujuonteet ovat suhteellisen selvät. Alussa on siis death, jonka perimästä noin puolet on johdettavissa Pohjois-Amerikasta, toisen puoliskon viitatessa puolestaan ruotsalaiseen koulukuntaan.

Melodinen death metal ei näinä päivinä ole enää mikään käymätön korpimaa, eivätkä helsinkiläiset onnistu tuomaan tuttuihin yhtälöihin oikeastaan mitään uutta. Exitin kipakka soolo ja sieltä täältä esiin puskevat rushmaisen iloluonteiset syntikat lupaavat jo mukavia, mutta vasta instrumentaalina levyn sulkeva Second Chance saavuttaa jotain aiemmin saavuttamatonta. Puuttuvat vokaalit antavat sävellykselle nyt tilaa ja vaikka Antti Seppälä on vokalistina mies paikallaan, on herran ilmaisu rahdun yksipuista.

Eikä syy ole mitenkään täysin vokalistin, sillä materiaali on vain niin perinteistä, ettei se jätä paljon liikkumavaraa, ja tahollaan toimivia melodisia taustalauluja käytetään kaiken kukkuraksi vielä aivan liian kitsaasti. Asko Sartanen sekä kaiken materiaalin luonut Juuso Turkki tekevät kitaroillaan tarkkaa, oppikirjan mukaista työtä, mutta jäin kaipaamaan rohkeamaan otetta biisien käsittelyssä.