Gaga Goodies

Vaikka onkin ehkä perusteltua syyttää 69 Eyesiä populistisen easy listening–gootin lanseeraamisesta, muodostavat tämän kokoelman kolme ensimmäistä raitaa suorastaan häkellyttävän tasokkaan hittikimaran. Noilla melkein petollisen jylhästi soivilla kappaleilla bändi osoittaa hallitsevansa kaavaksi typistetyn ja muotoa korostavan musiikkinsa suvereenisti. Ristiriidattomaksi laimennetun hittikaavan rajat tulivat kuitenkin vastaan jo 69 Eyesin viimeisimmällä studioalbumilla Paris Killsillä (2002).

Yhtyeen kannattaisikin käyttää ainakin osa luovasta tauostaan uusien metkujen miettimiseen ja pohtia mm. sitä, kuinka 80-luvun hittiestetiikan ja goottiromantiikan naittavaa peruskonseptia voisi elävöittää. 69 Eyesin komein yksittäinen hetki on mielestäni Dance D’Amourin muovisuutta pelkäämätön alku ja siihen saumattomasti liittyvä säkeistö, jonka tunnelma nousee kerrankin aurinkolasit päässä pimeällä klubilla –kuvaston yläpuolelle, korkealle Pariisin kattojen ylle. Kokoelman vanhemmat kappaleet muistuttavat siitä, että ennen menestysputkeaan 69 Eyes oli vuosikausia valmis bändi pelkästään imagon osalta. Remasteroituinakin versioina muutaman kappaleen geneerinen katurock hämmästyttää köykäisyydellään.

Eniten 69 Eyesissä hämmästyttää kuitenkin Jyrki69:n jääräpäisyys laulaa jatkuvasti äänialaansa matalammalta. Keikoilla hän on osoittanut kehittyneensä laulajana ja vallankin korkeammalta lauletut osuudet ovat kuulostaneet yllättävänkin hyviltä. Mielipiteet jakava, usein todennäköisesti tarkoituksella provosoiva 69 Eyes on kulkenut pitkän tien ja siinä mielessä kokoelma on varmasti paikallaan. Enää bändi ei sentään tarvitse musiikin ulkopuolista uhoa muistuttaakseen olemassaolostaan. Mutta miksei bändin loistavaa karaoke-versiota New Kids On The Blockin Step By Stepistä ole otettu kokoelmalle mukaan?