Esa Pietil�: Times and Spaces

Eclipse

Esa Pietil�n massiivinen tupla-albumi on nimetty monella tapaa osuvasti. Ensinn�kin tenorisaksofonin ��nen l�hes kokonaan rakentuva tupla-albumi vaatii toden totta aikaa ja tilaa, jotta l�hemm�s 85 minuuttinen matka musiikin ihmemaahan olisi mahdollisimman antoisa. Toisekseen, kun levyille antaa aikaa, ne viev�t sinut virkist�v�n erilaisiin paikkoihin, kenties jopa erilaisiin aikoihin, kun mielikuvituksen kahleet kirpoavat musiikin voimasta ja ajatukset p��sev�t todella liit�m��n.

Levykaksikon ensimm�inen osa, Times, on puoliskoista ehdottomampi. Sen raidoilla ��ness� on vain ja ainoastaan Pietil�n saksofoni, joka piirtelee kahdeksan erilaista raitaa kuulijoiden ihmetelt�v�ksi. Tunneskaala ulottuu Blue Timen vaimeasta kaipuusta, Springy Timen leikkisyyden kautta aina Land � Sea � Air Timen luonnonelementteihin saakka. Omalla tapaa kiehtovin luku on ehk� sittenkin Accelerating Time, kaihoisa luonnostelma, jonka sielu vaikuttaa olevan vedossa ainakin kahteen eri suuntaan. Kappaleet ovat jossain taiteen ja musiikin rajoilla, mik�li moisia nyt ensinn�k��n on olemassa, ja tuntuvat antavan jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta.

Tuplan toinen puoli, eli Spaces, jatkuu pitk�lti samoilla linjoilla, mit� nyt tenorisaksofonin ��nen rinnalle nostetaan kraftwerkmaisesti tuotettuja kone��ni�. Eli kolinaa, nakutusta, t�rin�� ja v�rin��, mik� tosinaan toimii loistavasti, toisinaan v�hemm�n h�ik�isev�sti. �El�v� elektroniikka� istuu kuvaan parhaimmin silloin, kun se j�� s�est�j�n rooliin, koska se ei pysty koskaan tosissaan haastamaan Pietil�n virtuoosimaista soittoa. Ja tuo soittohan on koko teoksen ydin, sielu, ja jokaisen v�yl�n portti. Kuten todettua t�m� kokonaisuus vaatii aikaa ja tilaa, mutta sille kannattaa antaa kumpaakin runsaasti.