Kebu: Perplexagon

Secret Entertainment

Onko siitä kulunut jo tosiaan neljä pitkää vuotta, kun Kebun To Jupiter and Back -albumi oli arvosteltavani? Kuluneiden vuosien aikana Kebulta on ilmestynyt vain yksi single, joten panoksia pitäisi löytyä runsaasti tälle toiselle pitkäsoitolle.

Ja sanotaan se heti kärkeen: odotus ei pääty pettymykseen. Kebu on rakentanut kuuteen osaan jaetusta Perplexagon-nimikappaleesta jo niin vahvan miniteoksen, ettei se välttämättä tarvitsisi edes lisäraitojen tukea. Perplexagonilla Kebu vaikuttaa löytäneen luonnollisen paikkansa Jean-Michel Jarren ja modernin elektron välistä. Teoksen neljännessä osassa vihjaillaan toki myös Vangelisin suuntaan, mutta suurimmaksi osaksi vaikutteet ovat nyt sulautuneet yhteen ja onkin reilua puhua enää artistin omasta soundista, joka vain silloin tällöin muistuttaa jostain muusta.

Kebun soundimaailman merkittävä osa perustuu käytetyn laitteiston analogisuuteen, koska näin on saatu luotua mahdollisimman autenttinen 70- ja 80-lukujen synamusiikkia peilaava, huokuva ja kaikuva äänipinta. Artistin viittaukset mm. Kraftwerkin suuntaan ovat selvääkin selvempiä, mutta lainailusta Kebua ei pääse syyttämään, sen verran omanlaisesta musiikista tässä on kyse. Tavallaan Kebu sulkee itseltään monia ovia pitäytyessään vanhassa tyylissä, mutta äänikakkuun mukaan ujutetut modernimmat elementit häivyttävät onnistuneesti rajoja. Saattaakin olla, että lopulta juuri tämä työ ja nämä valinnat nostavat Kebun niin omanlaisekseen ilmiöksi.