The Rides: Pierced Arrow

Provogue

Miltä kuulostaa musiikki, joka syntyy ilman pienintäkään pakottamista, toteuttaen vain ja ainoastaan tekijöidensä mieltymyksiä? No, ainakin konkariorkka The Ridesin uunituore Pierced Arrow taitaa olla sellaisia albumeita, sillä konkarikolmikolla ei ole enää pienintäkään tarvetta todistella kenellekään mitään – ja se todella kuuluu.

Supertrion kolmen vuoden takainen debyyttialbumi Can’t Get Enough nosti ryhmän blues rockin listoille, menestyen etenkin Yhdysvaltojen markkinoilla. Esikoisen vahva lainapitoisuus tosin nostatti kollega Turtiaisen(kin) kulmakarvoja, ryhmän oman tuotannon ja soundin ollessa vielä lievästi hakusessa kaiken lainailun keskellä. Maailma muuttuu kuitenkin kolmessa vuodessa paljon ja Stephen Stillsin kipparoima bändi on tällä kertaa päätynyt coveroimaan vain yhden rallin, Willie Dixonin vuoden 1955 klassikon, My Baben. Ja kuin alleviivatakseen tilannetta, näpsäkästi soitettu My Babe on sijoitettu levyn loppuun, eräänlaiseksi bonukseksi.

Napakan tuoretta ja samalla ikuisen vanhaa soundia yhdistelevä Riva Diva on kiekon terävintä antia, enkä voi olla taipumatta Virtual Worldin edessä. En, vaikka tuo slovari kaikuu Buffalo Springfieldin taikaa melankolisessa kulussaan ja voisi hyvinkin olla puolen vuosisadan takainen mestariteos. Toinen hitaiden siivujen helmi on I’ve Got to Use My Imagination, jonka verkkaisessa kasvussa ja jykevässä rakenteessa vanha ja uusi yhdistyvät sopuisasti. Juurevasti rouhiva Game On, ja vaikka Blues Brothersin repertuaariin ongelmitta istuva I Need Your Love, kertaavat puolestaan bluesin tuhat ja yksi kertaa koluttuja kikkalaareja, löytäen silti jostain juuri tarvittavan määrän taikaa, jotta hommat hoituvat.

Ei tässä blues rockin uutta mestariteosta ole synnytetty, mutta mukana on sen verran mojoa, että matka voi jatkua huoletta taas seuraavat vuodet.