Subliminal Fear: Escape From Leviathan

Inverse

Italialainen Subliminal Fear julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa jo yhdeksän vuotta sitten, mutta bändin tyyli ei ole vajaassa vuosikymmenessä muuttunut juuri mihinkään. Ryhmän soitossa kuuluu vahvana erityisesti Fear Factoryn vaikutus, vaikka italialaisten soundi onkin monta astetta kevyempi.

Escape From Leviathan on siitä mielenkiintoinen albumi, että se osaa olla samaan aikaan raskas ja kevyt, melodisen metallin mittareilla mitattuna siis. Rytmiryhmä runttaa nopeat kappaleet voimalla läpi, mutta Domenico Murgolon kitaroita on ripoteltu keitoksen päälle sangen säästeliäällä otteella. Kuusikielinen möyryää kyllä siellä takana, mutta metallilevyjen yleisin kuningas on sijoitettu vokaalien ja koskettimien taakse. Bändin kanssa levyn tuottanut Botys Beezart onkin monin tavoin ryhmän kuudes jäsen, enkä ymmärrä miten tätä materiaalia voidaan soittaa livenä ilman sessiosoittajaa, tai massiivista taustanauhojen käyttöä. Joillain raidoilla koneosaston merkitys kasvaa jo sen verran suureksi, että puheet elektrometallista eivät ole lainkaan tuulesta temmattuja.

Pehmeämpien Depeche Mode -metallointien väliin on onneksi sujautettu myös sinfonisempaa mätkettä, mikä antaa albumille voimaa ja painoa. Esimerkiksi neljäntenä kuultava nimiraita, sekä albumin loppumetreillä räjähtävä Limitless osoittavat, että tahtoessaan Subliminal Fear osaa mäiskiä tavalla, joka ei jätä poikkipuolisen sanan paikkaa. Ikävä kyllä sekoilut keveän elektron parissa vievät uskottavuutta. Kömpelöin esimerkki lienee Tronin soundtrackilta karannut/napattu Dark Star Renaissance, jonka metallipinnoitus ei peitä alkuperäistä innoittajaa.