Kalle Ylitalo: Expansion

Panda Music

”Kokeellisen bassonsoiton pioneeriksi” tituleerattu Kalle Ylitalo on, kuten ehkä arvaattekin, kotonaan progen, jazzin ja muiden kokeellisempien tyylien parissa. Toisella albumillaan Ylitalo yhtyeineen ei emmi vaan astuu rohkeasti myös afrobeatin letkeästi huojuvien palmujen varjoon, sekä antaa jalkojensa notkua dubin voimasta. Ja jotta musiikki voisi todella paistatella valokeilassa, kiekolta ei löydy mitään turhaa laulua musiikkia sotkemasta.

Ajatus pitkäsoiton mittaisesta instrumentaalilevystä, jolla normaalit pop- ja rock-kaavat ovat aivan liian simppeleitä, saattaa tuntua aluksi vaikealta. Ehkä jopa luotaantyöntävältä. Ei silti hätää, sillä mm. peli- ja elokuvasäveltäjänä kunnostautunut Ylitalo osaa punoa vaikeimpiinkin paloihin mukaan sellaista sopivan kaupallista tarttumapintaa, jotta touhu ei sorru täydellisten muusikoiden sisäänpäinlämpeäväksi kikkailuksi. No, pari poikkeusta lukuun ottamatta ehkä.

Expansion laajenee nimensä mukaisesti suuntaan jos toiseenkin, eikä kappaleiden ryhmää voi hyvällä tahdollakaan kutsua ehyeksi, mutta toisaalta kattauksen rikkaus antaa pitkäsoitolle runsautta. Afrobeat kertoo jo nimellään oleellisen ja tämä Santanan töitä viistävä ilottelu on ehdottomasti albumin vetävintä osastoa. Jo avauksena kuultavassa Room For Thoughtissa on veivaavaa groovea, mutta vasta nopeammalla vaihteella kone lähtee ns. lentoon. Waiting for the Bus on puolestaan kuin suoraan jostain Kaurismäki-elokuvan baarikohtauksesta, jossa Matti Pellonpää näyttää vielä normaalia surumielisemmältä. Kuinka upea soitin saksofoni onkaan, kun sen läpi vuodatetaan melankolian aaltoja.

Syvimmät sukellukset jazzin aikuisten päätyyn tahtovat unettaa, mutta albumilla on onneksi myös rockimpi puolensa. Tämä nousee esiin jo pariin otteeseen alkupuolella, mutta vasta Secret Place saa kaavan toimimaan. Onko puuttuva x-tekijä laikamainen surf? Mahdollisesti, ja onhan itse biisikin melkoinen kunkku.

Paljon on siis saatu mahtumaan tavallisen pitkäsoiton mittaan, ehkä liiankin paljon, mutta ainakaan Expansion ei jää lyhyeksi. Puhaltimet antavat muutamalle raidalle kaivattua ilmaa, jota saataisiin ehkä lisää vokaalien avulla. Olisiko siinä seuraava suunta johon kasvaa?