Julkaistu: 13.05.2016
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Kuinka Eanan monisyistä musiikkia voisikaan kuvata osuvimmin? Hmm. Progressiivista pop-rockia, pienen pienellä folk-silauksella? Tunnelmallisia, melankolisia ja sametinpehmeitä pop-kuvia kesäisellä fiiliksellä? Isosti sovitettua singer-songwriter musiikkia, jossa kaipaus on avainsanoista merkittävin? Jokainen näistä yrityksistä kuvaa jotain osaa Eanasta, mutta edes kaikilla vaihtoehdoilla ryhmän koko kattausta ei pysty kiteyttämään.
Ilma on yhtyeen toinen suomenkielinen albumi yhtä monen vuoden aikana, eikä oman tien löytäminen näytä tuottavan ongelmia. Bändin persoonallinen pop-soundi viekin nopeasti mukanaan ja esimerkiksi päälle seitsemänminuuttiseksi kasvava Ikuisuuksiin soi juuri kuten pitääkin. Kiekon lyhimpiin numeroihin lukeutuva Kuu osoittaa puolestaan, että tarvittaessa ryhmä osaa puristaa asiansa reiluun kolmeenkin minuuttiin, ja kaiken kukkuraksi biisissä on vielä selvää hittipotentiaalia.
Teemoiltaan Ilma on melankolinen, paikoin jopa murheellinen, parisuhteiden ollessa usein niitä onnettomampia ja sen todellisen onnen karatessa toistuvasti horisontin taa. Loisto tuo sentään positiivisen vireen mukaan, onni voisi sittenkin olla mahdollinen, jos asioiden antaisi vain loksahtaa kohdilleen. Kappaleessa on myös tiheä tunnelma, jota kasvatetaan esimerkillisellä maltilla ja loppupeleissä Loisto onkin juuri niitä sävelmiä joita huomaa viheltelevänsä seuraavana päivänä. Hieman vaikeammaksi palaksi sen sijaan osoittautuu yhtyeen sovitus Liehuva liekinvarsi -klassikosta, jonka murhenäytelmään on haastavaa löytää uutta, tai tuoretta, kulmaa. Ilmava tulkinta tekee kuitenkin kunniaa sävellykselle, ja yhtyeen badseedsmainen ote uhkuu voimaa. Vaikeasta paikasta väännetään näin voitto, tai ainakin puolittainen sellainen.
Pohdin alussa Eanan olemusta ja sen musiikin kaikkia ulottuvuuksia. Bändistä on moneksi, sen kyydissä ei tahdo aina pysyä, eikä sen valitsemia teitä tahdo joka tilanteessa oikein ymmärtää, mutta ainakin Eana on omanlaisensa. Loppua kohden albumin kappalemateriaali menettää hieman tehoaan, eivätkä sovitukset saa kaikkia tehoja irti, mutta bändi on ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan. Nyt ollaan jo tosi lähellä jotain todella suurta, lupaavaa.
Tunnelmallista, paikoin progressiviista ja melankolista suomenkielistä pop-rockia luova yhtye, joka käytää myös folk- ja singer-songwriter -elementtejä monisyisessä musiikissaan.
Linkki:
eana.fi
(Päivitetty 13.5.2016)