Weeping Willows: Tomorrow Became Today

Weeping Willows on kuin vanha ystävä, jonka näkee vuosien tauon jälkeen ja voi silti jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Ruotsalaisbändi ei ole ehkä kaikkein kokeilevinta laatua, mutta orkesterin musiikki on ajatonta, syvän ystävyyden lailla. Itkevien pajujen ytimessä jylisevä Magnus Carlson on kuin ketjupolttava Morrissey rautalankabändin solistina. Hänessä on jotain terapeuttista: vaikka hän kertoo huoliaan sinulle, tuntuu kuin hän kuuntelisi sinun huoliasi. Eräänlainen Chuck Norris -vitsien vastakohta siis.

Weeping Willows tuntuu olevan hankala pala sangen monelle musiikin suurkuluttajalle. Vaikka toisaalla vannomme kovaan ääneen monipuolisuuden ja rohkeiden irtiottojen nimeen, Weeping Willowsin suloisenkatkera melankolia syleilee meitä hellästi aina samalla tavalla - eikä se jostain syystä tunnu haittaavan.

Ei, vaikka tällä kertaa edeltävästä albumista on kulunut vain pari vuotta. Ei siitäkään huolimatta, että tämän arvion voisi periaatteessa korvata sen edellisen levyn arviolla. Tai jollakin muulla Desibeli.netin Weeping Willows -levyarvioista. Ruotsalaispoppoo on silmänkääntötempulla onnistunut siinä missä ani harva bändi tai elokuva: toiston voiman hyödyntämisessä jatko-osissa. Weeping Willows ei koskaan ole retro, vaan aina vintage.

Vaikka orkesteri on toisinaan liiankin seesteinen, onneksi sedät jaksavat myös heilua. Seitsemännen albumin ripeätempoiset Wait for Love to Grow, My Love Is Not Blind ja My Last Love ovat tyylikkään tarttuvia (indie)pop-lauluja. Tunnelmallisemmasta osastosta onnistuvat “Orbison ilman oopperaa” -näkemys Every Haunted Night, juurimusiikkia huokuva I’d do Anything for You sekä tekstiä lukuun ottamatta Morrissey-albumille sopiva, komeasti soiva nimikappale. Hieno levy. Taas kerran.