Bailout: …As the Wind Blows On

Secret Entertainment

Alternative hard rockin äärellä viihtyvä kotkalainen Bailout vieraili ensi kertaa Desibelin sivuilla kolme ja puoli vuotta sitten. Ryhmän A New Day EP esitteli pohjoisamerikkalaisesta 90-luvun musiikista innoituksensa saaneen yhtyeen, jonka kappalemateriaali oli vain harmillisen epätasaista. Kuluneet vuodet ovatkin terävöittäneet ja tukevoittaneet bändin soundia, mutta hakku ei tahdo edelleenkään osua jatkuvasti sinne kaikkein rikkaimpien kultasuonten kohdille.

Vokalisti Joel Vuohelainen, jonka trumpetinsoittoa levyllä myös kuullaan, hallitsee tonttinsa, eikä miehen aksenttivapaa englanti voisi taittua juuri luontevammin. Albumi käynnistyy räväkästi The Rise & Regretin ja Superficial Memoriesin voimin, ralliraitojen tiivistyessä kompaktiin kolmeen ja puoleen minuuttiin. A Call to Leave potkii sekin vielä mukavasti, mutta kappaleiden keston painuessa viiden minuutin pintaan alkaa jännite ensin venyä, ja osoittaa pian väsähtämisen merkkejä. Asiaa ei auta Lostin kaltainen jättislovari, joka sekin levittyy aivan liian suurelle alalle, vaikka mainiolle idealle rakentuukin. Napakymppi March of the Fall antaa sentään ryhtiä jälkimmäiselle puoliskolle ja The Windsin vanhakantainen grungeilu sopii kuin flanelli Seattlen kaduille, minkä ansiosta pitkäsoitosta jää nousujohteinen jälkifiilis.

Esikoinen on esikoinen, eikä debyyttilevyn probleemia pysty monikaan orkesteri välttämään. Nyt pöytä on kuitenkin pyyhitty ja on aika lähteä eteenpäin, Bailoutin tapauksessa toivoisin sen tapahtuvan entistä tiivistetymmän, linjakkaamman ja rahdun persoonallisemman materiaalin merkeissä. Potentiaali on, miten se vain voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin?