Julkaistu: 14.10.2003
Arvostelija: Mika Roth
Helsingin suunnalla huikkaa ottavan viisikon kolmas omakustanteena tehty EP sisältää viisi hyvin eritasoista sävellystä, joiden esittämisessä on etusija annettu tunteelle – pitkälti tuotannon kustannuksella. Sovitukset hapuilevat paikoin pahastikin, kun ideoita on runnottu mukaan lapion kanssa. Musiikkia voisi kuvata tummasävyiseksi, melankolisen pöriseväksi rockiksi, joka välillä oikein intoutuu hyppimään seinille. Soitto kulkee viisikolla melko mallikkaasti, mutta vokalisointi muistuttaa melkoisesti lausumista, intoutuen vain harvoin kasvamaan huudon puolelle.
Patsaat avaa synkällä tarinallaan levyn, antaen kylmällä ja kolkon murisevalla äänimaisemallaan ymmärtää, että aurinkoinen poppi jää toisien bändien puitavaksi – Herrapiruetin viikate korjaa synkempää satoa. Viidestä kappaleesta lyhimmäksi jäävä Kaunankantaja nostaa tempoa, lyriikoiden maalaillessa maailmanlopun visioita tuhotusta ja poltetusta maailmasta. Sinänsä reippaasti kulkevasta biisistä ei vain oikein saa otetta, ei vaikka kuinka vääntämällä yrittää. Kolmantena soivan Inkvisition rujo runnnominen tuo mieleen hc-vaikutteineen Wasaran, mikä ei ole lainkaan huono asia. Mantramaiset lyriikat osoittavat yksinkertaisuuden hetkittäin ylivertaisen voiman todeksi, antaen omalla ehdottomuudellaan sävellykselle runsaasti lisäpainoa.
Lyhyempien lauseiden jälkeen muuttuu tarina taas polveilevammaksi kun Kuningas Leopold talutetaan estradille. Muristen ja rymyten jo edesmenneen ravintola Leopoldin muistoissa, nostaa nimibiisi tunnelmaa antaen viinan jälleen virrata vapaasti pitkin pöytäliinoja. Maj Karman Kauniit Kuvat on takuulla antanut suurimman kimmokkeen levyn päättävän Skitsofrenican synnylle, ja vieläpä lyriikatkin muistuttavat suuresti Herra Ylpön vastaavia. Mutta muistuttakoot vaikka kuinka Harjavallan nelikon tekeleitä, tämä biisi nousee EP:n parhaimmaksi ollen tyylikäs päätös melko rikkonaiselle kokonaisuudelle.
Herrapiruetti ei saavuta kaikkia maalejaan tällä kolmannella EP:llä, mutta antaa kyllä viitteitä kyvyistään. Yhtyeen potentiaali on parin solmun päässä aukeamisesta, ja jos nuo solmut vielä aukeavat on Suomenmaa jälleen hieman rikkaampi – ja raskaampi.
"Suomenkielistä musiikkia voisi kuvata tummasävyiseksi, melankolisen pöriseväksi rockiksi, joka välillä oikein intoutuu hyppimään seinille. Soitto kulkee viisikolla melko mallikkaasti, mutta vokalisointi muistuttaa melkoisesti lausumista, innostuen vain harvoin kasvamaan huudon puolelle."
Kotisivut: www.herrapiruetti.org
(Päivitetty 30.11.2004)