Black Sleep: The Whales of the Grey Sea

Sliptrick

Aiemmin paremminkin Apples of Idunista tuttu Eetu Moisio omaa lauluäänen ja tyylin, joista ei voi oikein erehtyä. Niinpä olinkin lievästi yllättynyt, kun Latviasta saapuneen kirjekuoren sisältä löytyneen levyn tekijöiksi paljastuivat suomalaisherrat, Moision tunnusomaisen laulun sijoittuessa nyt synametallisen, ja paikoin yhdeltä suurelta raastinraudalta tuntuvan musiikin ohjaamoon.

The Whales of the Grey Sea on oletettavasti nuoren yhtyeen debyyttialbumi, jonka reilussa 32 minuutissa ehtii tapahtua typerryttävän paljon. Kiekon kuudesta raidasta jokainen kellottaa yli neljän minuutin mitan, joten mitään helppoa ja nopeaa ei ole luvassa. Albumin avaava biisipari Tiny Pieces / Soulcatcher tunkeekin kuulijan tehosekoittimeen yhdessä naulojen ja ruuvien kera, eikä alkuvyörytyksestä tahdo toipua vielä seuraavillakaan kuuntelukerroilla. Vaikka tylyn äänipaletin sekaan on ujutettu omanlaistaan tarttumapintaa ja melodisuutta, ovat äänipinnat niin kromisia, ehdottomia ja diskanttisia, että levylle on annettava vain lisää aikaa ja tilaa, jotta sen salaisuudet paljastuvat täysissä mitoissaan. Jonkinlaiseksi industrial-puoliballadiksi luokiteltava Choices antaa painajaisille rahdun inhimillisemmät kasvot, kun taas päätöksenä seinään naulattava Animal Puppets on jo siirtymässä seuraaviin teollisuushalleihin, entistä vinksahtaneemman metelioperettinsa voimin.

Käännökset jättävätkin satunnaisen kuulijan hämmentyneenä pohtimaan, että mitä oikein tapahtui, mistä nämä kappaleet tulivat ja mihin ne meitä poloisia, rattaiden väliin jääneitä kuulijoita, oikein vievätkään. Musta uni on kuitenkin siinä määrin virvoittava, että lasken mieluusti lampaita seuraavan torkahduksen toivossa, jos vaikka asiat jäsentyivät silloin jotenkin ymmärrettävämmin.