Solarhall: Lokus

Omakustanne

Hämeenlinnasta ponnistava neljän miehen proge/alternative rockmetal pumppu ei juuri itseään esittele, joten musiikki puhukoon herrain puolesta. Avauksena tarjottu ja vahvan tunnelmallinen Fenix on kuin lumoavan hiljainen autereinen aamu, jonka jälkeen Broken Man vaikuttaa neonkylteillä koristellulta muovi-Kravitzilta, jonka kylkeen on pultattu pari tarpeettoman suurta kaiutinta. The Wolf and the City potkii jo jykevämmin, mutta jostain syystä biisi päätetään hajottaa osiin juuri kun virtaus on kohdillaan, kun taas seuraavana kuultava, kovasti jälkigrungen makuinen Shelter, oltaisiin voitu panna pari minuuttia tiiviimpäänkin pakettiin.

Albumin ydinteos on kiistatta yksitoista ja puoliminuuttinen Sewer Man, jonka pinkfloydmainen utukäynnistys johtaa yllättäen tuhdin, 70-lukulaisen heavyrockin pariin. Soundit napsahtavat kohdilleen, laulu vaanii ympärillä tavalla, joka kertoo kuulijalle, että Diot ja Ozzyt on kuunneltu, mutta lisää yllätyksiä on luvassa. Seesteisen väliosan päätteeksi biisi muuntuu modernimmaksi, enkä voi olla miettimättä mitä Anathema näissä kohdin tekisikään. Maininnan ansaitsee vielä levyn päättävä All Gods Live in Dark Houses, jonka hiljaa-kovaa vuorottelu sijoittuu spektrin ääripäihin. Matka jazzahtavasta tunnelmoinnista häiriintyneeseen kolinaan on lyhyt mutta kiehtova, tämähän on kuin kokeellisinta Bowieta vahvistettuna Dillinger Escape Planilla.

Solarhall kuulostaa parhaimmillaan todella herkulliselta ja bändi jyskyttää jyrän lailla, mutta ongelmana on se, että raiteita on haalittu veturin eteen aivan liikaa. Bändin olisikin hyvä päättää, haluaako se olla psykedeelis-sävytteistä heavyrockia, ysäri alternative-metallia, vai otetaanko ne sytkät taskusta ja heilutaan anathemamaisesti astetta rauhallisimmissa vesissä. Tai mikä parasta: voisiko se luoda näistä jo hallussa olevista paloista jotain uutta, jotain joka olisi vain ja ainoastaan Solarhallia, eikä mitään muuta. Se vaatii rohkeampaan sovitusta, omien rahkeiden ennakkoluulotonta testausta sekä paljon työtä, mutta uskon että bändissä on potentiaalia siihen – ja vielä paljon muuhunkin.