Reveries End: Edge of Dark Waters

Sliptrick

Melodista ja melankolista tunnelmametallia soittava kotimainen Reveries End julkaisi vuonna 2012 pari mainiota pikkukiekkoa, mutta syystä tai toisesta jatkoa seurasi vasta nyt. Debyyttialbumi Edge of Dark Waters jatkaa kuitenkin melko tarkkaan siitä mihin Empyreal Form aikoinaan jäi. Ryhmä luo edelleen progehtavaa melodista, ehkä hiukan gothic/doom -suuntiinkin kääntyvää metallia, ja vokaalit tarjotaan ”käreä mies & melodinen nainen” -tyylillä.

Avausraita A Thousand Facets ynnää levyn parhaat puolet oitis viiteen kestonsa minuuttiin. Runkona palvelee kaihoisa melodia, jonka ympärille Sariina Tanin vivahteikas laulu kietoutuu, onkin suuri sääli, että tätä kirjoitettaessa neito ei kuulu enää Reveries Endin vahvuuksiin. Biisistä löytyy myös kelpo riffittelyä ja kahden kitaran voimalla vallit ovat riittävän tuhdit, mutta samalla tarvittaessa myös ilmavat. Toisena soiva Unwind esittelee bändin astetta rokimpana metalliorkkana, aivan kuin kultakautensa The Gatheringin raaistettuna versiona, joka ymmärtää silti myös melodioiden voiman.

Nämä kaksi maailmaa, kaihoisa melodisuus ja raskaampi progerockmetallointi hallitsevatkin sitten kiekkoa. Jo em. pikkukiekolla ilmestynyt Descent toimii yhä kuin häkä ja soundikikkailulla ryyditetty Hamartia haastaa mukavasti korvia koukeroisella taustallaan. Selkein ja vakavin ongelma albumilla on kuitenkin se, että vastaavaan rohkeuteen ei juuri muualla uskaltauduta. Näin kappaleet muistuttavat toisiaan, ja esikuvien tekeleitä, eikä albumilta löydy sitä jalat maasta irrottavaa huipentumaa, tai tunnelmallista kruunua, jota teos selvästi kaipaa. Esikoinen on nyt julkaistu ja ehkä parhainta olisikin ryhtyä työstämään nopeasti toista albumia uuden vokalistin ja uusien ideoiden pohjalta.