Suuns: Hold/Still

Secretly Canadian

Mitä on kauneus? Huomaan palaavani tuon ikuisen kysymyksen ääreen, kun kuuntelen Suunsin kolmatta pitkäsoittoa jonka hahmo, reunat ja pinta vaikuttavat edelleen kuin toiselta planeetalta laskeutuneilta. Levyn kappaleissa perinteiset muodot ja rakenteet hylätään, eivätkä kaikki raidat edes ns. ”mene mihinkään”, mutta noihin jäätyneisiin hetkiin sisältyy usein jotain niin voimallista ja selittämätöntä, ettei enempää edes kaivata.

Äkkiväärä elektro-rock pala Un-No on alkupuolen tarttuvinta, tai ainakin perinteisellä tavalla ajateltuna rockeinta antia, mutta senkään olemuksesta ei tahdo saada tolkkua. Itse kappaleiden ydinlinjoja tärkeämpiä tuntuvatkin olevan ne harvat äänet, joita keskusten ympärille on sijoitettu. Tästä rakenteiden epäselvyydestä ja pienimmillä nyansseilla leikkimisestä on helppo luoda siltaa Kratfwrekin suuntaan, mutta ei tässä ole kyse oikein Düsseldorf-soundistakaan. Esimerkiksi Resistance on kuin jokin palasiksi purettu Radioheadin kappale, josta on päätetty pitää lopulta vain yksi neljännes, jos sitäkään. Nerokkaana rakentelutyön teoksena on pidettävä myös Brainwashin kaksijakoisuutta, jossa toinen puoli on hiljaista huminaa, toisen keskittyessä ensin hiljaiseen kitaranäppäilyyn, jota ryyditetään pian raskaalla, mutta harvalla, elektrorummutuksella.

Yksi albumin keskuspilareista on pienen kuvionsa hypnoottiseen toistoon perustuva Translate, jonka kitarapitoisessa jauhannassa kraut maistuu, minimalismin kääntyessä jo miltei brutaaliksi suoruudeksi. Biisistä olisi voinut tehdä helposti huomattavasti tarttuvamman ja radioystävällisemmän, mutta siitähän tässä ei ole kyse, ja näin materiaali kestää luultavasti huomattavasti paremmin ajan hammasta kuin nykyhetken kaupallisten vaatimusten mukaan nuijittuna kompromissina.

Meillä kaikilla on käsityksemme kauneudesta. Mielestäni Hold/Still -albumissa on samaa vetovoimaa kuin viimeistelemättömässä betoniseinässä, tai romuttamon pihalta löytyvästä ruosteisesta kuorma-auton raadosta. Toisten aikojen vanhuksessa, jossa ei välttämättä ole edes moottoria enää paikallaan, mutta joka silti tuntuu puhuvan yhä juuri sinulle, ja joka on samalla noussut ajan yläpuolelle.