Volymian: Maze of Madness

Maple Metal

Itsensä eteläsuomalaiseksi identifioiva Volymian esittää mielestään modernisoitua melodista rokkia ja metallia. Lyhyempi ja osuvampi kuvaus taitaisi olla rokahtava power-metal, sillä siinä määrin kuusihenkinen yhtye kulkee genren suurten saksalaisten ja ruotsalaisten jalanjäljissä. Eikä sitä kannata hävetä, sillä parhaimmillaan HammerFall on mainio orkka, eikä modernissa Helloweenissakaan niin paljon pahaa ole.

Kolme EP:tä ennen debyyttialbumiaan julkaissut yhtye tietää selvästi mitä haluaa, mutta kuinka erottua esikuvista ja lukemattomista kilpakumppaneista? Parhain ässä olisi tietysti luoda niin tarttuvaa, vastustamatonta ja sanalla sanoen voittamatonta materiaalia, ettei kellään olisi mitään sanottavaa, mutta siihen ryhmän rahkeet eivät ainakaan vielä riitä. Kolmen vartin mittainen Maze of Madness kun notkahtelee pahasti matkalla ja Empty Roomin kaltainen mahtiballadi tuntuu päätyneen tyystin väärään seuraan. Eihän nyt ollut kyse mistään Bon Jovi -illasta. Toinen usein käytetty kikka on viskata ns. progehtavia palasia keitokseen, mitä myös Volymian urheasti yrittää, mutta tämäkään arpa ei oikein voita, kun mitään uutta ja upeaa ei saada aikaiseksi.

Nimibiisi Maze of Madness on levyn parhainta antia ja yhdessä jouhevasti etenevän Line of Firen kanssa se vihjaa vahvasta tulevaisuudesta, mikäli bändi kykenee vain voittamaan vaikeudet. Esikoinen on nyt ulkona ja pöydän pitäisi olla tyhjä vanhoista ajoista, joten se seuraava kiekko taitaa olla vasta kunnon testi herrain metallille.