Julkaistu: 05.04.2016
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Tyrnäväläinen LieteAllas julkaisi toisen pitkäsoittonsa hartiapankin voimin jo viime syksynä, mutta syystä, toisesta tai kolmannesta johtuen ryhmän levy saapui vasta jokin aika sitten Desibelin toimitukseen. Herranelikon suoltama rupinen, karhea ja rockin sukuinen mäiske osoittautui kuitenkin sen verran omanlaisekseen, että Kakkoseen oli tartuttava tositarkoituksella.
Kauneus sijaitsee tunnetusti jossain siellä katsojan ja/tai kuulijan elimissä, mikä on hyvä muistaa, kun astutaan valtavirrasta pienempien purojen varteen. Tämän kiekon satiirin sekä mustan huumorin kyllästämässä maailmassa onkin jotain, joka puhuttelee pohjoista sielua, vaikka herrain kanssa ei välttämättä olisi aina aivan samaa mieltä. Tarinoissa kantaa otetaan suuntaan sekä toiseen, mutta samalla ryhmän onnistuu useimmiten välttää alleviivaava osoittelu – kuulija saakin itse tehdä suurimman osan johtopäätöksistä, mikäli sellaisia nyt ensinnäkään haluaa tehdä. Toinen vaihtoehto on vain nauttia rivakasti perä jälkeen ladotuista punkahtavista rämärock biiseistä, jotka suurimmaksi osaksi kestävät kahdesta kolmeen minuuttia. 16 raidan ja vajaan 40 minuutin tuliannos on lievästi pitkäksi venyvä, mutta toimii se jo näinkin.
Todennäköisistä esikuvista monet löytynevät brittipunkin veteraanien seasta, tosin Betonijumala kuulostaa erehdyttävissä määrin eräältä Motörheadin kappaleelta – ja voiko tätä positiivisempaa kommenttia enää sanoakaan? Ehkä ensi kerralla politiikan määrää voisi vähentää, tai sitten pitäisi siirtyä suoraan ”kirjepommeja Kokoomukselle” -linjalle, kuten eräskin bändi takavuosina.
Punkahtavaa rämärockia ja kantaaottavia sanoituksia suoraan Tyrnävältä.
Linkki:
facebook.com/LieteAllas
(Päivitetty 21.7.2017)