Black Stone Cherry: Kentucky

Mascot

Kanadalainen Black Stone Cherry julkaisi itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin vajaa vuosikymmen sitten, eikä ryhmän souhtern/hard rock -juna ole sittemmin pysähtynyt. Yhtyeen uusin pitkäsoitto jatkaakin tutuilla, eli raskailla, urilla, kitaravetoisen rockin esitellessä bändin parhaita koukkuja ja temppuja.

Kentuckyn kyky ensinnäkin tarttua ja toisekseen jäädä soimaan päähän, on suorastaan hämmentävä, sillä ensimmäisillä kuuntelukerroilla raskaasta rytyytyksestä ei tahdo havaita mitään selkeitä tarttumapintoja. Runsaan kitarakattauksen ytimessä lepää kuitenkin ensiluokkaisia melodioita, eikä alkuun lievästi yksipuiselta vaikuttava vokalisointikaan tunnu parin kierroksen jälkeen enää niin tavalliselta. Soolokitarasta laulun lisäksi vastaava Chris Robertson ei ole mikään virtuoosi, mutta mies pistää itsensä niin sataprosenttisesti likoon, että stetsonia on pakko nostaa.

Tiukka työmoraali, loppuun asti hyödynnetty kappalemateriaali sekä mehukkaat soundit nostavatkin alkuun keskinkertaiselta vaikuttavan kiekon pisteitä, kunnes on aika todeta, että tämä taitaa olla parasta mitä Amerikan maalta on kuultu hard/southern rockin saralla vähään aikaan. Kentucky ei käännä uusia kiviä edestään, mutta saa ne rullaamaan kiistattoman voitokkaasti. Tosin kaiken tämän ylistyksen jälkeen, en edelleenkään ymmärrä ryhmän tarvetta mennä versioimaan Edwin Starrin vanhaa War -kappaletta. Sodanvastaisuutta voisi taatusti tuoda esiin luovemminkin.