The Hayleys: Rotan Pesä

Gorba

Aiemmin The Hayley's Royal Whores -nimellä toiminut The Hayleys tekee reilun minuutin mittaisella Anonyymit perverssit -introllaan pari asiaa selväksi. Ja jos hitaimmat eivät vielä ehtineet oivaltaa pelin henkeä, niin eiköhän Kuusysi ei oo ysiviis häivytä sumut silmistä. Ainoa grafiikka joka kiinnostaa on p-grafiikka, ja meno on sen mukaisesti exxxtra likaista & rasvaista.

Irstailulla ja voimasanoilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta onnekseen bändillä on ässä, joka on saanut antaa nimen koko levylle. Rotan pesä yhdistää rokkaavan ja jylhän, koskettimilla tuetun kitaravallin, sekä kovat tekstit toisiinsa, saaden aikaiseksi jotain ainutlaatuista. Mistä lienee moiset palat tipahtaneet tekijöiden syliin, mutta itse yrittäisin kehittää ja vahvistaa juuri tätä suuntaa. Soundillisesti yhtye muistuttaa niin Hellacoptersia kuin Deathstarsia – vieläpä yhtä aikaa, mikä on jo melkoinen temppu. Tämän jälkeen meno sitten lipsuukin lähes kakofonian puolelle.

Wild Namibia ja Herska toimii kyllä kohkaavat, mutta kaikesta huitomisesta huolimatta maaleja ei tahdo syntyä, vaikka yritys on eläimellistä ja sylkeä sataa naamaan jatkuvalla syötöllä. Onneksi vajaaseen kahteen minuuttiin likistetty Happokapiainen saa taas näkemään tähtiä. Biisi pohjautuu kieltämättä vain noin kahteen ideaan, mutta nuo ideat toimivia, ja samat sanat voi sanoa vain hieman päälle minuutin mittaisesta Kääpästä. Siirtyessään action/party-rockissaan aina vain lähemmäs punkin rynkytystä saa The Hayleys kaikki sylinterit puksuttamaan, joten tietenkin mainiosti kulkenut vaihe pitää taas katkaista puolivillaisella Se on siinä -renkutuksella. Jätkät, ihan oikeasti, jotkut vitsit voisi jättää treenikselle, tai viimeistään leikkaamon lattialle. Onneksi sieltä tulee vielä Jeesus kuoli mun luona ja yksi kunnon bonus-raita, jotka tasapainottavat puntit osapuilleen keskelle.

The Hayleys hämmentää, enkä oikein tiedä mitä ryhmän mäiskeestä pitäisi olla mieltä. Vähemmän rasvaa, häkää ja niittejä voisivat tehdä tästä iskevämmän ja taatusti kaupallisemman, mutta menettäisikö ryhmä silloin jotain oleellista itsestään. Olisivatko ne loistavat kappaleet niin loistavia, jos ympärillä ei rymyäisi niin heikkohermoisia sisaruksia? Tiedä sitä, mutta ainakin tiedän odottavani bändin seuraavaa levyä innon ja pelon sekaisin tuntein.