Aamuyön Sirkus: Huominen

Drink Tonight

Mitä on ajaton suomenkielinen populaarimusiikki? No, pistetään Aamuyön Sirkus -yhtyeen debyyttialbumi soittimeen ja otetaan selvää.

Avausbiisi Nuorena hautaan, joka lohkaistiin muuten kiekon ensimmäiseksi sinkuksi, on äänimaisemaltaan laaja, nimestään huolimatta toiveikas – ja tuliko siellä lopulla vielä modulaatio, tuo euroviisujen vetonaula? Kahden vokalistin ja ilmavaksi tuotetun bändin soundi kieltämättä nostaa tuntoja, vaikka ulkona sataisi räntää vaakasuoraan ja Kylmää heittää vain isompaa pellettiä pannuun. Säkeistöstä kertosäkeeseen kiihdytys on ihan suoraa Kenttiä, mutta sehän nyt on pop-rockin saralla laskettavissa vain bonukseksi.

Albumin toinen sinkkuraita Tyhjä kuori ottaa kantaa ulkonäköpaineistettuun maailmaan, jossa onni on aina lähes saavutettavissa, mutta ei kuitenkaan ihan. Jykevästi soiva Matka osoittaa puolestaan, että bändi osaa myös varioida palasiaan, kun rouhea rokkaus ja mahtiballadimaisuus nidotaan yhteen. Tällaista rohkeutta olisi albumilla kaivattu enemmänkin, sillä liian usein bändi peruuttaa tutuilta tuntuviin ratkaisuihin, kopioiden jopa itseään.

Aamuyön Sirkus on vasta taipaleensa alussa ja esikoisen lastentaudit ovat ymmärrettäviä. Yhteistä matkaa on takana jo viisi vuotta, mutta albumithan ne vasta veren punnitsevat ja pistävät muusikot todellisen testin eteen. Huominen kurottelee taivaita ja haparoi toisinaan, mutta osuu yllättävänkin usein johonkin ainutlaatuiseen. Vastustamattomasti etenevä Tie kuljettaa yhtyettä aina vain korkeammalle, eikä edes lievästi melankolinen Huominen latista tunnelmaa – ymmärtäähän kertoja lopulta, että aika kulkee vain yhteen suuntaan. Etenkin näissä kappaleissa Eelin koskettimet nostavat kokonaisuutta ja antavat niille harvinaisluokkaista syvyyttä. Joten kyllä, onhan tässä ajattomuutta ja ainesta suurempien massojen musiikiksi.