Lody Kong: Dreams and Visions

Mascot

Yhdysvaltalainen Lody Kong mäiskii esikoisalbumillaan mehevän kuuloista keitosta maisemaan. Metallisessa sopassa on havaittavissa palasia niin sludgen, thrashin, hc-punkin kuin jopa grungenkin valtakunnista, punkahtavan metallin toimiessa kaiken kokoavana ja sisäänsä sulkevana kehyksenä. Kolme vuotta sitten esikois-EP:nsä pyöräyttänyt nelikko ampuukin kovilla ja kohti, ja tähän on myös syytä, sillä rakentuuhan bändi voimakkaan metalli-suvun perinnölle.

Lody Kongille onkin varmasti samaan aikaan siunaus ja kirous, että vokalisti-kitaristi Igor Cavalera Jr.:n ja rumpali Zyon Cavaleran isä sattuu olemaan eräskin Sepultura/Soulfly-legenda Max Cavalera. Pojasta polvi paranee, tiedetään kuitenkin täälläkin saakka, ja Lody Kong seisoo vahvasti omilla jaloillaan, eikä kuuluisan isän vaikutus kuulu kuin perintötekijöiden kautta. Biisit nojaavat vahvoihin riffeihin, joita tuetaan jykevällä rytmityöllä, eli tutuilla poluilla kuljetaan. Igorin karjumat/huutamat lyriikat huokuvat turhautumista ja aggressiota, mutta nuorilla miehillä on vielä hieman ongelmia uskottavuuden kanssa, eikä kappalemateriaalikaan kanna aivan loppuun saakka. Ärhäkimmät vedot sijoittuvat levyn alkuun ja sinkuksi valittu Chillin’ Killin’ jyrääkin esimerkillisesti tietä mm. Kreative Centerin ja Rumsfieldin kaltaisille ässille. Jälkimmäisellä puoliskolla eväät osoittavat vain loppumisen merkkejä, eikä hihasta löydy enää sellaista temppua, joka nostaisi nokan kohti kattoa.

Paineiden on täytynyt olla melkoiset, mutta seuraava polvi osoittaa esikoisellaan, että potentiaalia kyllä löytyy. Nyt kun ryhmä osaisi vain rentoutua, ja päivittynyt kokoonpano löytää yhteisen sävelen, niin ties mihin tässä vielä päästään.