A Soul Called Perdition: Into the Formless Dawn

Omakustanne

Pain Confessorin vahvuuksiin aiemmin kuulunut kitaristi Tuomas Kuusinen on mies A Soul Called Perdition -yhtyeen takaa, ja samalla sen ainoa jäsen. Emobändin melodinen death on välittynyt myös uudelle yhtyeelle, eikä se liene ihme, sillä kappalemateriaalia on alkujaan työstetty Pain Confessoria silmällä pitäen.

Kaikkien soitinten lisäksi myös vokaalit hoitava Kuusinen yllättää monipuolisuudellaan, vaikka herran karheassa huutolaulussa/murinassa lisäsyvyys ei haittaisi. Riffivetoiset kappaleet ammutaan suorina maisemaan, ja kaikenlaisen briljeeraus soitinten ääressä on saanut tehdä tilaa kokonaisvaltaiselle turpasaunalle. Ainoastaan kitarat, yllätys, yllätys, saavat kirmailla vapaammin kedoilla, mutta kun kahdeksasta kappaleesta löytyy vain yksi yli neljän ja puolen minuutin kellottava siivu, ovat rakenteet rehellisen suoraviivaisia. On kuulijasta kiinni, luoko tämä eteenpäin nojaavan fiiliksen, vai tuntuuko Kuusinen hätäilevän kappaleidensa äärellä. Itse olen huomaavinani kumpaakin, sillä vain 31 minuutin mittainen albumi olisi vahvistunut huomattavasti edes hienoisella spektrin laajennuksella.

Esikoinen on nyt ulkona ja vanha kappalemateriaali on saatu jaloista pyörimästä, joten mitä seuraavaksi? Siinä on suuri kysymys ja mikäli Pain Confessor todella on vetäytymässä kentiltä, toivon ettei ASCP jää vain yhden levyn mittaiseksi projektiksi Kotimaisen melodisen death metalin kentillä kun on aina tilaa uusille tekijöille, joilta löytyy vastaava arsenaali energiaa sekä parhaimmillaan tappavia riffejä.