Giant Giant: Giant Giant

Omakustanne

Eräässä hyvin tunnetussa kirjassa kerrotaan kuinka jättiläiset syntyivät, kun taivaan pojat ja ihmisnaiset lisääntyivät keskenään. Heidän jälkeläisensä olivat muinaisaikojen sankareita ja joidenkin tutkijoiden mielestä mm. antiikin tarustojen sankarit ja sankarittaret saattoivat hyvinkin olla juuri näitä jättiläisiä. Tältä pohjalta tarkasteltuna helsinkiläinen Giant Giant on valinnut itselleen melkoisen nimen, joten mikä on trion kitaravetoisen pop-rockin kohtalo, populaarimusiikin armottomilla taistelukentillä?

Neljä vuotta sitten toimintansa aloittanut yhtye on debyyttialbuminsa perusteella vaikuttunut anglo-amerikkalaisen musiikkiperinnön 90- ja 00-luvuista. Trio rajoittaa operointialansa usein tarpeettoman kapeaksi kaistaleeksi, mutta parhaimmillaan tuhdin soundin itselleen luonut jättiläispoppoo soundaa hieman rennommalle The Smashing Pumpkinsille, jonka grungeilua on lantrattu Kentin pohjoisella melankolialla. Kaava ei siis varsinaisesti riko tunnettuja rajoja, mutta nopeasti pohdiskelevan Dustin parissa viihtyy ja Summer in the Shade ei jää ainakaan varjoon. Häränsilmän reunoja kutittelee myös Almost Right, mutta vain Always Better ja ironisesti (?) nimetty All You Need is More saavat pankin paikalliskonttorin holvirakenteen antamaan kunnolla periksi.

Giant Giant tuntuu tietävän mitä haluaa ja minne mennä, mutta esikoisen kymmenen raitaa muodostavat puristavalla tavalla tiiviin ja samansuuntaisen biisinipun, josta jää puuttumaan jotain oleellista. Edes satunnaiset koskettimet ja kertaalleen irti päästetty saksofoni eivät luo riittävästi variaatioita – puute minkä pitäisi olla mielestäni tärkein kehittämisen kohde tulevaisuudessa.