Big Boy Bloater and The Limits: Luxury Hobo

Provogue

Blues rock on siitä ihmeellinen ja kiehtova musiikinmuoto, että se on oikeastaan vanhempaa kuin siitä kasvanut ja kehittynyt ns. tavallinen rock. Tämän tyylin yhteydessä on myös lievästi nurinkurista käyttää sanaa ’moderni’, mutta yhtä kaikki Big Boy Bloater and The Limitsin on moderneilla lisukkeilla ryyditettyä blues rockia. Kun otetaan vielä huomioon, että herra Big Boy Bloater vaikutti eräänkin Paul McCartneyn niin, että vanha mestari halusi uudemman mestarin soittamaan kanssaan, on Big Boy Bloateriin suhtauduttava vakavasti.

Käytin edellä sanaa ’moderni’, mutta enimmäkseen Luxury Hobo kulkee tuttuja ja turvallisia reittejä sielukkaan, vahvan ja tunnerikkaan blues rockin raiteilla. Rakkaus on luonnollisesti harvinaista, ainakin siis sellainen joka ei ole vielä loppunut, mutta teksteissä on myös synkempää virnettä ja suorastaan painostavaa tunnelmaa. Keulamiehen muutaman vuoden takainen henkinen romahdus lienee syynä oudompiin tarinoihin, mutta vastoinkäymisistä ne parhaat tarinat syntyvät, ja sieltä ojan pohjasta löytyy se todellinen blues.

Sinänsä laadukkaan ja kelvollisen albumin ongelmina ovat turhauttava arvattavuus, sekä genren aitojen ja sääntöjen orjallinen noudattaminen. Voisi kuvitella että yhden burnoutin jälkeen tekisi mieli kokeilla jotain uutta, mutta Big Boy Bloater on tehnyt täsmälleen päinvastoin ja herran kappaleet kaikuvat toistuvasti menneiden polvien menneitä hittejä. Härskein tapaus lienee Robot Girlfriend, joka on enemmän kuin päänsä velkaa Stevie Wonderin mielettömälle Superstitionille.