Riutta: Sinun täytyy elää vielä kerran

Luova

Post- ja proge-rock – Riutta liikkuu tummasävyisen ja tiheätunnelmaisen musiikkinsa kanssa näiden alueiden välissä, sekä jossain huomattavasti kauempana. Kappaleiden keskipituuden painuessa lähemmäs kuutta minuuttia tulevat myös rakenteisiin upotetut pop-elementit tarpeeseen, ja yhdessä eri ainekset muodostavatkin lopulta ainutlaatuisella tavalla erilaisen albumin.

Riutta on onnistunut luomaan niin omanlaisensa teoksen, että sen vertaaminen muihin on samalla houkuttelevaa ja turhauttavaa. Progempi CMX pulpahtaa mieleen esimerkiksi Anteeksi nimessä ja veressä -kappaleen käännöksissä, mutta samaan aikaan se liikkuu ainakin kahdessa muussa ulottuvuudessa, joista löytyy niin lämmintä pop-fiilistä kuin eteeristä neonvalojen värittämää asfalttiviidakkoa. Toisinaan ajatukset vilahtavat Tuvalu ja Pronssinen Pokaali -ryhmien suuntaan, mutta yhtyeiden soundit eivät todellisuudessa osu kohdilleen kuin ohimennen, ja tuolloinkin Riutta kulkee selvästi 10-luvulla, ja omin jaloin.

Ehkäpä apu löytyisi kuvallisista vertailuista? Hmm, Gigerin Zodiaz-sarjassa on samaa henkeä, mutta kuka toisaalta on nähnyt ne… David Lynchin öisistä maailmoista kitarasoundinsa löytänyt Takaisin pimeään voisi olla peräisin siitä kaupungista, mutta sekään ei oikein toimi, joten annetaan olla.

Tyydytään siis siihen, että Riutta on liian kaukana muista saarista ja mantereista, ja otetaan raidoista mittavin, eli kahdeksan minuutin rajoilla liikkuva Sykli, tutkittavaksi. Kappale käynnistyy karsittuna ja vähäeleisenä purona, joka poukkoilee verkkaisesti ensimmäiset minuuttinsa, kunnes virta muuttuu hiljalleen melodisemmaksi, suuremmaksi ja kasvu synnyttää kuin huomaamatta kuohuvan kosken, jonka äkillinen voima taivuttaa lopussa kaiken alleen. Pari minuuttia lyhyempi Terminaattori on puolestaan raidoista kenties suorin, mutta jopa näin napakassa pop-rockissa yhtye säilyttää mystisen fiiliksen. Toinen toistaan upeammista siivuista allekirjoittaneelle merkityksellisimmäksi nousee Valkoinen kohina, jossa hiljaisuus, meteli ja ainutlaatuiset rivit luovat jotain, joka voisi soida vaikka hautajaisissani.