Nordic Choro: II

Zebo

Tunnustan heti alkuun, että ennen tätä levyä minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, millaista chorotyylinen instrumentaalimusiikki on – tai että koko tyylisuunta on edes olemassa. Siispä tässä pieni tietoisku teille kaltaisilleni tietämättömille:
Choro on 1800-luvulla Rio de Janeirossa syntynyt ja kehittynyt tyyli, jossa instrumentaalikappaleet soitetaan kielisoitinten ja torvien keveällä otteella. Choro onkin tavallaan varhaista pop-musiikkia, jossa kierrätettiin tuttuja kappaleita ja niistä tehtiin helpommin (brasilialaisille) lähestyttäviä versioita.

Kuten nimikin jo vinkkaa, Nordic Choro soittaa pohjoismaista musiikkia ja laulelmia, mankeloiden ne oman choro-suodattimensa läpi. Näin wanha kunnon Kulkuri ja joutsen on keventynyt huomattavasti ja jopa Myrskyluodon Maijan kaltaiset melankoliaikonit taittuvat lämpimämmän auringon säteissä sulavammiksi raidoiksi.

Näin tuttujen kappaleiden versiointi on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä vaikka esimerkiksi Niin kaunis on maa soitettaisiin kuinka uuteen uskoon, se on edelleen se sama kappale. Kappale, joka on saanut elämää suuremman aseman ja joka väistämättä välittää tiettyjä tuntoja. Chorotettuna versiona vajaa kolmeminuuttinen liitely on toki viehättävä, mutta samaan aikaan korva sanoo, ettei se näin mene. II-levyn materiaali toimii varmasti konserttisaleissa, joissa on mukava saada luotua kosketuspintaa yleisöön, mutta kotona kuunneltuna tällaiset potpuurit jättävät hieman epävarman olon. Tyylinä choro on silti raikas ja tämän ensikosketuksen jälkeen taidankin ottaa selvää siitä brasilialaisesta, ns. alkuperäisestä musiikista, joten kiitos Nordic Choro kun sivistit allekirjoittanutta.