Among The Prey: Only for the Blinded Eyes

Inverse

Vajaa kaksi vuotta sitten Among The Prey oli vasta kahden miehen muodostama death metal -projekti, mutta jo kahden biisin mittainen My Demons -demo vihjaili runsaasta potentiaalista. Esikoisalbumillaan ryhmä esittäytyy nelimiehisenä yhtyeenä, jonka melodinen kuolotus on kehittynyt ja kypsynyt, mutta onko bändistä vielä heittämään haastetta genren kotimaisille kilpaveljille, kansainvälisistä karkeloista nyt puhumattakaan?

Ensimmäiset kuuntelukierrokset jättävät hieman epävarman olon, sillä vaikka Iiro Kuntsin käheän möreä ääni on vahva, tuntuu se jäävän äänikakussa turhan vaatimattomaan asemaan. Rytmiryhmän rynkytys iskee puolestaan heti kättelyssä selkärangan seuduille, saaden aikaiseksi liikettä kaikissa vapaissa raajoissa. Herrain death on rosoisuudestaan huolimatta pohjimmiltaan melodista, mutta koskettimia ei näillä raidoilla kuulla, joten kuusikielisten vastuu on koukkujen taonnassa melkoinen. Yritys onkin kovaa, mutta yhdeksästä raidasta ei löydy sitä totaalista tajunnan räjäyttäjää, vaikka tasaisen vahvaa materiaalia ja yritystä piisaa. Ikävä kyllä tasainen vahvuus ja tasapaksuus kulkevat erittäin lähellä toisiaan, eikä bändi pysy aina polun paremmalla puolella.

Periaatteessa Among The Prey saa ruksattua kaikki tarvittavat boksit, mutta se jokin tästä jää puuttumaan. Genren opit osataan, niiden edellyttämät muodot hallitaan, mutta se oma ääni? Sitä jäin edelleen kaipaamaan.