Kaupungin Valot: Laulunmaa

Airiston punk-levyt

Missä vaiheessa punkahtava suomirock ja naiivius hyppäsivät samaan kärryyn, vai ovatko näiden kiekkojen sanoitukset aina olleet tällaisia? Enkä soita tässä nyt näsäviisaana poskeani, sillä naiivius on suorastaan piristävää näinä kyynisyyden aikoina, jolloin suupielten pitäisi kaiketi olla kaikilla alaspäin osoittavia.

”Minun synnyinmaa on laulunmaa / jonka yksin saan asuttaa”

Esikoisalbumillaan Kaupungin Valot piti vielä pakettinsa suht tiiviinä, mutta nyt ryhmän punkista juurensa kasvattanut musiikki on saanut entistä enemmän perintötekijöitä iäkkäämmän suomirockin puolelta. Eikä siinä mitään, sillä 70-luvun suomalainen rock on hyvinkin rikasta ja innostavaa alustaa, sen luoma laatta ei välttämättä ollut ehkä levein, mutta todellisuudessa monet suret skenet ovat perustuneet hämmästyttävän pieniin ryhmiin. Tyylinsä paremmin löytäneen ryhmän uudet kappaleet juottavatkin yhteen punkin voimaa, uuden aallon tunteikkuutta ja mukana on myös post punkin tummaa voimaa, joka puskee etenkin Varjopuolella komeasti pintaan. Suorastaan eeppiseksi (eli yli 4 minuuttiseksi) paisuva Kuumailmapallo täyttää puolestaan tilan hitaasti vyöryen, ja unenomaisen biisin viimeinen minuutti täyttää kaikki ne lupaukset, joita kappale on kuiskinut alusta saakka.

Laulunmaa on avara paikka ja sitä tilaa Kaupungin Valot on osannut käyttää innostavasti. Ryhmä uskaltaa kokeilla yhtä jos toista, ja vaikka kaikki ei kulje kuin leffoissa, on osumia huomattavasti enemmän kuin huteja.