Muuan Mies: Aurinkolaulu

Helmi Levyt

Muuan Mies, eli Ismo Puhakka ja taustayhtye, on aiemmilla albumeillaan seikkailut letkeän rillumarein ja vakavamman folkin saroilla. Etenkin esikoisalbumi Tyhjyydestä tullaan osasi kiteyttää olennaiset osat suomalais-ugrilaisen kaihon ja perinnön vahvuuksista, mutta eihän tämä pieni poloinen maa voi riittää enää kolmannella albumilla, joten on aika rullata esiin dramaattisemmat taustakankaat

Hilipatipimmpaa ja rillumarei saattoi toimia karsitulla kaavalla, mutta kun mukaan rullataan reggaen keinuntaa, dubin juurevuutta ja diskon jytkettä näyttävät suomipojat olevan totaalisen hukassa. Tai siis saavathan kappaleet hymyn nousemaan edelleen huulille, mutta nyt ei naureta esittäjien kanssa, vaan enemmänkin itse esittäjiä. Omanlaisensa pohjanoteeraus on tekopirteäksi jepeti-jee-jee rokiksi väännetty Kevät, joka ei jaksa naurattaa kunnolla edes ensimmäisellä kierroksella. Totuus valkoisen miehen kyvystä tuoda ns. munaa juurevaan soittoon on myös harmillisen osuva, tai ainakaan tämä ruis-reggae ei taivu vaan enemmänkin taittuu.

Studiossa on taatusti ollut hauskaa ja kaavat on tehty rikottaviksi, mutta pitääkö itsestään tehdä siinä samalla karikatyyri ja klishe? Nähtävästi halu nousta jukkapojaksi jukkapojan paikalle on sokaissut tekijät niin pahasti, että kaikki käy.