Serotonin Syndrome: Sarajas

Omakustanne

Kolme vuotta sitten perustettu Serotonin Syndrome kärsii esikoisalbumillaan niistä samoista ongelmista, jotka vaivaavat monia muitakin metallidebytantteja. Soittotaitoa kyllä löytyy riittämiin, ja oma sarka, tässä tapauksessa hivenen doomiin kallellaan oleva raskas post-metal, hallitaan ongelmitta. Mutta kuinka erottua lukemattomista muista yhtyeistä ja mistä löytää se tuiki tarpeellinen tekijä-X omaan soundiin?

Aiemmin vain yhden äänitteen pyöräyttänyt yhtye haukkaa kakkua rohkeasti, sillä vajaan kolmen vartin mittaiselle pitkäsoitolle mahtuukin vain viisi kappaletta. Metallin eteen kiinnittyy vahvimmin jo em. post-termi, mutta mukana seassa on niin vahvasti deathille tuoksuvaa doomia, ettei ryhmää voi noin vain lyödäkään mihinkään ahtaaseen lokeroon. Jyrnytyksestä nousee toisinaan mieleen kotoinen Swallow the Sun, etenkin My Boat is Filled With Bloodin kalmaisessa mäiskeessä. Toisaalla tarkka korva voi poimia jopa vihjeitä asteen sankarillisemmasta metallista, mutta vahvimmillaan yhtye on Cathanian loputtoman lohduttomissa syövereissä, jonka rauhallisessa jaksossa My Dying Briden perintö puskee nurmen pintaan kauniita hautakukkia.

Sarajas on kaikista puutteistaan ja selkeistä vaikutteistaan huolimatta lupaava julkaisu, jonka vahvimmassa varttitunnissa voi kuulla tulevien saavutusten fanfaareja. Bändillä riittää rohkeutta biisien venyttämiseen ja tunnelmien ehdoilla kulkemiseen, joten nyt tarvitaan enää uskallusta rikkoa myös niitä kaavoja ja heittää kehään jotain oikeasti yllättävää ja erilaista. Kehitystä jään kaipaamaan myös vokaalien saralle, jotka kyllä toimivat jo tällaisenaan, mutta ovat lievästi yksiulotteisia.