Varvara: Death Defying Tricks

Haminian Sounds

Nyt garage rock paukkuu kyllä niin, että autotallin karmitkin lentävät jo paikoiltaan. Tai ainakin sellaisen vaikutelman luo Varvaran kolmannen albumin avausraita Sons, jonka keskellä olo on kuin kranaattikuurossa. Ylivahvaan avausraitaan on moni kiekko kompastellut jo ennen tätä, mutta Varvaran tapauksessa harmillista on se, että toisena ja kolmantena raitoina kajahtavat Caught ja Warning Sigh kuulostavat katraan herkullisimmilta vedoilta, soittaa biisit sitten missä järjestyksessä tahansa. Tässä biisijärjestyksessä nuo mainiot numerot menettävät vain suotta iskukykyään.

Homman nimi on siis rouhea garage rock, jossa vahvoja pop-koukkujakaan ei kaihdeta. Oikeastaan monet kappaleet rakentuvat juuri rikollisen tarttuviin pop-temppuihin, joissa voi kuulla toki historian rock-yhtyeiden hittien havinaa, mutta jotka ovat silti riittävän omannäköisiä teoksia. Selkein ja sitä kautta mahdollisesti vaikeimmin sulatettava möhkäle soundissa on franzferdinandmaisuus, mutta No Reasonin, Arrowsin ja avausraidan kaltaiset rock-räjähdykset oikeuttavat kyllä tuonkin ulottuvuuden olemassaolon. Sitä paitsi eivät ne franzrferdinanditkaan varsinaisesti kulje ennen käymättömillä poluilla.

Death Defying Tricks on niitä harvinaislaatuisia rock-levyjä, jotka vaikuttavat aluksi suoran simppeleiltä, mutta jotka soittokertojen karttuessa saavat yllättävää syvyyttä. Näiden kymmenen kappaleen rakenteissa ja näppärissä yksityiskohdissa onkin niin paljon enemmän, kuin mitä ensivilkaisu antaa ymmärtää – ilman että yhtye sortuisi itsetarkoitukselliseen kikkailuun. Haminalaisryhmän löytämä palanen rockin ihmemaan aarteista on saanut jo soundin ja paketin toimimaan uudella tasolla, vielä kun mukaan olisi saatu pari täydellisyyttä hipovaa hitinkaltaista lisää.