Vesa-Matti Loiri: Runoilijan tie

Vesa-Matti Loiri konsertissa, ilman rytmiryhmää. Lohjan kaupunginorkesterin kanssa, mutta Porvoossa. Ihan kaikki tässä yhtälössä ei täsmää, mutta näillä mennään. Onneksi kitaristi-sovittaja Peter Lerche on kuitenkin mukana. Ja jos tarkkoja ollaan, niin näillä mennään oikeastaan aika mainiosti. Vesa-Matti Loiri kun on jo itsessään rytmisoitin. Tällä porukalla sukelletaan runoilija Eino Leinon pään sisään, parilla ulkopuolisella syrjähypyllä lisättynä.

Startti ei ole mitään huippuravurin tasoa, pikemminkin tuntuu kuin loppuun kulutettu kaakki raahaisi valtavan raskasta kivirekeä perässään: Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks tuskin oli konsertin aloituskappale, eikä se albumin aloittajanakaan toimi. Eino Leino on kansallisrunoilijana pyhä asia, mutta onhan näiden rivien suomalainen luonteenlaatu jo melko koomista, ottaen huomioon että runoilija on kirjoittanut ne parikymppisenä miehenalkuna: Se murhe, mi eilen mun murtaa oli/suli hymyks, kun tänään suurempi tuli.

Toisaalta, Leinon runoissa oli myös huumoria ja itseironiaa, minkä Filosofeeraava ylioppilas ja Erakon hämmästys tällä albumilla osoittavat. Vakavammasta osastosta Elegia jyrisee kuin tulivuori ja henkilökohtaisiin suosikkeihini kuuluva Se kuitenkin liikkuu on jykevyydessään ja dynamiikan vaihtelussaan lähes ylimaallinen. Lapin kesässä voi kuulla jälleen uusia sävyjä ja Päivän laskiessa on kaunista, mutta samalla vuoden 2001 albumiversiota roimasti voimakkaampaa.

Laulut sovittaneen Peter Lerchen nimi ei suotta komeile albumin kannessa heti Loirin jälkeen, sekä ensimmäisellä sisäsivulla kuvan kera kumartamassa yleisölle yksinään. Lerche käyttää kaupunginorkesterin avuja vain silloin, kun se parantaa lopputulosta. Oi muistatko vielä sen virren soi pääkaksikon ihmeellisenä duettona, Lapin kesään jouset hiipivät hiljakseen ja huomaamatta ja When the Saints Go Marching in -traditionaalin jylhyys tulee komeasti niin sanotusti puun takaa.

Runoilijan tiestä ei ole pidetty kovinkaan suurta meteliä. Omaa kieltään julkaisuun paneutumisesta ja oikoluvun tarkkuudesta kertoo se, että runojen sanoihin kansilehdessä on eksynyt yksi kokonaan väärä runo. Vaikka albumin raskautta voisi vähentää tiputtamalla pari laulua pois, live-levy on tervetullut lisä Loiri-katalogiin. Runoilijan tie on ehkä pienen profiilin julkaisu, mutta Vesa-Matti Loirin ja Peter Lerchen vuosikymmeniä kestäneen yhteistyön suuruutta se ei kykene horjuttamaan.