Zenith Reunion: Entropy

7Hard

Kun melodista metallia takovan bändin levyllä on seitsemän kappaletta, ja mittaa kiekolle kertyy kuitenkin päälle kolme varttia, on selvää, ettei yhtye kaihda pientä progeilua raskaan rätkeen seassa. Mutkia on siis kertynyt matkaan, mutta Zenith Reunionin toinen uudelleensyntymän jälkeinen albumi on silti edeltäjäänsä tuhdimpi ja tasapainoisempi latinki metallia. Vajaa neljä vuotta sitten ilmestynyt Utopia olikin eräänlainen välimallin työ, kun mukana oli vielä vanhaa materiaalia uusien siivujen kyljessä, mutta nyt on koittanut viimein aika punnita herrain veri.

Entropy soi komean muhkeasti ja täyteläisesti, onhan kiekko miksattu ja masteroitu Tico Tico -studiolla Ahti Kortelaisen toimesta. Pitää kuitenkin muistaa, että parhaatkaan kädet eivät pelasta enää heikkoa albumia tuossa vaiheessa ja biisimateriaalinsa puolesta Entropy ottaakin melkoisen edistysaskeleen. Mukana on rankempaa runttausta parhaiden svedu-orkestereiden malliin, sekä annos queensrÿchemaista melodista progeriffittelyä josta etenkin laajakankaisempi Miracle sekä albumin massiivisesti päättävä nimibiisi Entropy hyötyvät huomattavissa määrin. Soitinjoukon pomona häärii alati kitara, jonka rinnalla vokalistin monimuotoinen laulu saa kulkea vertaisena, rytmiryhmä hoitaa tonttinsa taiten, vaikkakin ilman sen kummempaa briljeeraamista.

Mitä soundipaletti jää mielestäni kaipaamaan, on pieni sipaus koskettimia, mutta hyvin tämä toimii näinkin. Vokalistin finglish särähtelee silloin tällöin korvaan, mutta herran monimuotoinen ilmaisukyky pelastaa paljon. ZR hiipiikin jo lähelle maalia, mutta pienten puutteiden ja ongelmien takia metallitaivaan pankkiholvi jää yhä täysin avaamatta.