Julkaistu: 26.01.2016
Arvostelija: Mika Roth
Retromingent Vigilante
Pian kaksi vuosikymmentä kotimaisen deathin kentillä metallia takonut Pyuria on saavuttanut neljännen pitkäsoiton virstanpylvään. Paljon on verta satanut sitten vuoden 2005 Calliphora Vomitoria Introitus
-debyytin, mutta menneet vuodet eivät kuulu bändin soitossa ainakaan negatiivisena voimana. Energisesti räiskyvä ja teknisesti vähintäänkin 666-kulmainen Cult of Vesalius onkin kuin nuoren ryhmän julkaisu, jolla halutaan näyttää koko muulle maailmalle, mistä kuuluu ja kuka käskee.
Pyuria näkemys deathin syvimmästä olemuksesta on hieman teknisempi kuin monella muulla ryhmällä, eikä vertailun tekeminen Floridan suuriin ryhmiin, kuten vaikkapa Morbid Angeliin, ole lainkaan perusteetonta. Kappaleiden mutkikkuus ja kimuranttius äityvät jopa hetkittäin asteelle, jossa käytetään usein kuvaavana terminä sanaa ”proge”. Toisaalta mahdollista salonkikelpoisuutta torpataan onnistuneesti soundeilla, joissa brutaalius ja positiivinen, sellainen aidon mullan katkuinen, tunkkaisuus lyövät kättä ja päätä yhteen.
Cult of Vesalius on mielenkiintoinen ja ristiriitainen kokemus, sillä vaikka paketissa on paljon hyvää ja kehitettävää, on osa materiaalista rikollisen keskinkertaisen tuntuista. Yhtye yrittää olla enemmän kuin satunnainen death-orkka ja nyt tuo puristus, yhdistettynä aiemmin mainittuun palavaan intoon, saa lopputuloksen vaikuttamaan pahimmillaan sekavalta. Päätöksenä kuultava VainAjan jäljet vain korostaa ryhmän pienoisversumin sakeutta, viskaten kehään vielä aitoa tunnelmointia ja vaimeaa laulua. Onko tämä nyt piikkikala vai tappajalintu?
Vanhan koulukunnan raakaa death metalia jo 90-luvun hämäristä takonut turkulainen ryhmä.
Linkki:
facebook.com/pyuria
(Päivitetty 26.1.2016)