Lojohh: Alkupiste

Omakustanne

Ahdistaako kaamos, painaako talvi leuan rintaan? Tuntuuko joskus siltä, että arki lyö lapiolla hampaat kurkkuun kerran toisensa jälkeen? Ei hätää, kunhan olet kuunnellut Lojohhin toisen pitkäsoiton, maailma näyttää taatusti vielä hieman synkemmältä.

Edellisen kerran Desibelin sivuilla neljä ja puoli vuotta sitten käynyt yhtye on sitten Luojan suoma depressio -demonsa ehtinyt työstää jo esikoisalbumin. Niinpä kappalemateriaali toiselle pitkäsoitolle on taatusti jotain muuta kuin ”demojen parhaat palat”, mutta jotenkin Alkupiste kuulostaa harmillisissa määrin demomaiselta. Ryhmän melankolisessa suomirock-metallissa yhdistyvät Leevi and the Leavings -koulukunnan musta arkirealismi ja tuoreempien suomimetallin suuruuksien riffipainotteinen runttaus ja modernimmat ihmissuhdekoukerot. Jotta kaava ei olisi täsmälleen sama kuin noin viidellä tuhannella muulla kilpailijalla, on sekaan annosteltu hieman punk-rähinän haamuja ja lievää elektro/disco-rockia.

Kolmijäsenisen orkesterin riffihakku heiluu kiivaasti ja toisinaan trio törmää normaalia käyttökelpoisempaan melodiaan, joka osataan useimmiten liittää tarvittaviin palasiin. Onnistumisista kirkkain on Keinuu ja keinuu (hyllyy ja hytkyy), jossa saattaa piillä jopa pienen hitin potentiaalia. Albumin nimibiisi Alkupiste vihjaa puolestaan miksi saatteessa mainitaan Musen nimi, mutta kovasta yrityksestä huolimatta – tai kenties juuri sen takia – todelliset iskut jäävät puuttumaan. Lojohh kaipaisikin kunnon sparraajaa, esimerkiksi visionäärisen tuottajan hahmossa, jotta ryhmän mittava potentiaali voisi toteutua. Nyt kiekkoa pyörittäessä tulee liian usein tunne sitä, että voi, voi kun ollaan jo lähellä. Melkein, melkein.