[Owt kri]: Pilgrimage

Erototox Decodings

Kirjoitusasullaan harmaita hiuksia verkkomusiikkilehtien teknisille toteuttajille tuottanut [Ówt krì] lupaili viime keväisessä haastattelussaan uutta pitkäsoittoa vielä saman vuoden puolelle. Tuo lupaus/toive myös toteutui, ja vuoden lopulla valmistunut Pilgrimage on albumi, jolla tämän yhden miehen yhtyeen kokeellinen ja hieman tummasävyinen ambient ottaa jälleen askeleen eteenpäin.

Kuten aiemmin myös nyt kappaleiden rajat sumenevat lähes huomaamattomiin, kun ääniaaltojen virrat siirtyvät verkkaisesti teemasta, paikasta ja ajasta toiseen. Albumin avausraita Static Continuum eroaa sisaruksistaan selvimmin, sillä sekopäiseksi sooloksi kasvava luotailu on kuin jättimäinen, ja mahdollisesti pari askelta liikaa venytetty, intro. Toinen selvempi irtiotto tapahtuu sopivasti albumin päättävällä Integrity / I Believe -tunnelmoinnilla, jonka sample-puheet ja omia teitään pistävän kauniisti piirtävät koskettimet luovat jotain ainutlaatuista, kenties jopa hieman Skinny Puppyn mieleen tuovaa, äänitaidetta.

Päätyjen väliin jäävistä kuudesta raidasta hengellisesti vahvin on suorastaan hartaaksi yltyvä Messe De Requiem, jonka hypnoottisessa messussa voi kuulla syvyydet. Kenties jopa sen, kuinka eri aikalinjojen toisiaan täydentävät palaset tanssivatkaan toisiaan karkuun ja toistensa perässä. Pilgrimage 1, Flight to Kailash ja Pilgrimage 2 muodostavat puolestaan eräänlaisen interplanetaarisen matkan, jolla tuntemattomien galaksien ja vieraiden tähtitarhojen ihmeet kiitävät nopeasti ohi. Alun perkussioilla ajettu ja poljennon voimakkuudella suoritettu kiihdytys johtaa syväjäädytettyihin uniin, joista palataan takaisin ohjaamon ratin taakse henkistyneempinä.

Pilgrimage on tyylillisesti ja äänellisesti niin ehdoton, että yhtyeen musiikki ei taatusti sovi jokaiseen korvaan. Levy vaatiikin aikaa ja ponnisteluita, eikä lippu henkilökohtaiseen musiikin shangri-lahan ole sittenkään taattu. Mutta ainakaan matka ei ole tavallinen, sen voin taata.