Julkaistu: 09.01.2016
Arvostelija: Mika Roth
Zum Teufel!
Albumin kannessa komeileva herra on luultavimmin mystinen herra Johannes Faustus ja hänen olallaan oleva pikkupiru on meistä jokaisessa asuva pahuus - vai onko? Historian mukaan Johann Georg Faust, saksalainen alkemisti ja salatieteiden harrastaja, joka tunnetaan myös nimellä Johannes Faustus, oli vähintäänkin mielenkiintoinen tapaus ja yhtyeen nimenä se kertoo niin paljon enemmän kuin lukuisat muut vaihtoehdot.
Kotimaisen rockin vinommalla ja oudommalla laidalla operoiva yhtye voitti allekirjoittaneen puolelleen jo reilun kolmen vuoden takaisella esikoisalbumillaan. Tuolloin mukana rakeisessa ja mustavalkoisessa kuvassa oli rockin kyljessä havaittavissa myös lo-fi henkistä poppailua, joka on toisella albumilla jalostunut omaan ja yllättävään suuntaansa. Hämmentävimmäksi pehmyt linja äityy Syke-raidalla, joka ei tahdo aluksi edes istua muiden kappaleiden kanssa samaan kuvaan ilman konflikteja. Toinen kulmakarvoja nostattava numero on kiistatta California 67, jolla kiesin katolle on pistetty jopa surffilauta. Onnesi irtiotto rantapoikien suuntaan tapahtuu lähinnä fiiliksen ja tekstien voimin, vaikka lopputuotos kertoo kieltämättä mittavasta potentiaalista tuollakin taholla.
JF hallitsee edelleen jethrotullmaisen progeilun, joka kuuluu kaikilla raidoilla. Tämä verenperintö kuuluu vieläpä tavallaan paremmin juuri niillä vetäisyillä, jotka pyrkivät kurottamaan kauimmas alkupisteestä. Postpunkisti koliseva ja motorik-moottorilla nakuttava Metropolis on kiistatta yksi albumin suurista hetkistä, joka on venytetty vieläpä päälle seitsemän minuutin mitalle. Toinen samoista lähtökohdista sinkoutuva täsmäase on viisiminuuttinen Täällä, jonka vimmaisessa (pirujen) maalailussa on twinpeaksmaista maasta kumpuavaa voimaa. Kuulijan/kanavan/tulkitsijan harteille jää tämän hypnoottisen voiman lajittelu hyvään, pahaan ja/tai johonkin muuhun.
Yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi oli tavallaan niin rohkea askel tuntemattomaan, ettei W pääse yllättämään kuten sen pitäisi, tai kuten se ansaitsisi. Ryhmä on teemoissaan siirtynyt lännemmäs aina Klondiken Kultakuumeen riivaamiin maisemiin ja Banjo-Joen kotiporstualle saakka, mutta samalla matkaa taivalletaan kohti aikojen alkua Babylonin ja muinaisen tietouden innoittamina. Erilaisten yhteentörmäysten värittämä pitkäsoitto jäsentyy edeltäjänsä tavoin hitaasti, paljastaen täydellisyytensä vasta ajan myötä. Kuka vielä väittää, että rockin saralla kaikki tekemisen arvoinen olisi muka jo tehty?
Kotimainen ”Pitkän linjan amatöörimuusikoista” koostuva ryhmä, joka on kokoontunut Hemmo Laihon ympärille ja soittaa korkeaoktaanista outorockia.
Linkki:
facebook.com/johannesfaustusband
johannesfaustus.bandcamp.com
(Päivitetty 25.11.2020)