J. Karjalainen: Sinulle, Sofia

J. Karjalaisen musiikista on ennätyksellisen helppo muodostaa omat kliseiset käsityksensä. Ärsyttäviin hitteihin perustuva suppea tietämys räjähti yllekirjoittaneen kohdalla pieniksi sinivalkoisiksi sirpaleiksi Lännen-Jukka-projektin myötä 2006. Amerikansuomalaisten laulujen albumitrilogia ei varmasti ollut kaupallisesti kovinkaan kannattava ratkaisu, mutta samalla se toi Karjalaisen musiikille seuraajia odottamattomista suunnista.

Näin taiteilija myös varmisti, että Lännen-Jukan bluegrass-meiningistä tykänneet uudet kuulijat antaisivat mahdollisuuden myös hänen paluulleen siihen materiaaliin, jolla päästään myös formaattiradioiden soittolistoille. Et ole yksin poiki paitsi useita hittejä myös suomalaisten hip hop -artistien kovatasoisen tribuuttilevyn albumin lauluista. Mutta miten seurata jättimenestystä, joka näytti artistille ettei hän tosiaan ole yksin?

En pidättele lukijaa enempää jännityksessä: helposti. Niin helposti ja rennosti kuin vain kotimaisen musiikin tepponumminen tai samihyypiä parhaimmillaan kykenee, mikäli urheiluvertaukset sallitaan. Sinulle, Sofia sisältää ainakin viisi potentiaalista radiohittiä, joista Kitara ja viinii ja Voikukkia kuuluvat miehen uran hienoimpiin lauluihin. Jonkinlainen avain Karjalaisen musiikin ymmärtämiseen on kuitenkin Mennä huitelee; laulu, joka tuntuu aluksi kaikin tavoin liian yksinkertaiselta ja jopa tarpeettomalta, mutta jota huomaa hyräilevänsä päänsä sisällä jo seuraavana aamuna töihin kävellessään. Näistä on mestarit tehty.

Tällä kertaa Karjalainen heittää myös alter egot romukoppaan: Lännen-Jukan ja Markun sijaan tarinoita tuntuu kertovan pääasiassa artisti itse. Muistelua riittää, 1960-luvun kesäisestä Helsingistä J. Karjalaisen alkuhetkiin ja koulutoverimuusikon surullisesta alkoholismista 2014 edesmenneen Ramones-rumpali Tommy Ramonen vierailuun Karjalaisen ja Veli-Matti Järvenpään Tampereen-keikan yllätysyleisönä. Kokonaan oma lukunsa on kaunis Mustikanlehti-kehtolaulu.

Erinomainen bändi taitaa niin boogien, bluesin, rock’n’rollin kuin soulin ja funkinkin kuviot. Sovituksissa on lukuisia hienoja yksityiskohtia, kuten vaikkapa se että Kitara ja viinii -biisissä on minuutin pituinen pianosoolo. Kosketinsoittaja Pekka Gröhn onkin bändin näkyvin hahmo: hänen pianismitaidettaan kuullaan nimiraidan hienossa instrumentaaliversiossa niin isossa roolissa, että Gröhn on jopa merkitty toiseksi säveltäjäksi.

Karjalaisen musiikkia leimaa luonnollisuuus ja pakottomuus, mutta rutiiniin niitä ei ole syytä sotkea. Sinulle, Sofia on aivan yksiselitteisesti juurimusiikin huipputuotos koko maailman mittakaavassa. Suomirockin puolustajalegendalla on pelivuosia vielä rutkasti jäljellä.