Runneltu: Sokea Hyppy

Omakustanne

Runneltu lupaili jo keväisessä haastattelussaan, että muutoksen tuulet tulevat puhaltamaan uudella albumilla. Studiosessioissa syntyneet punkimmat biisit päätyivät jo keväällä ilmestyneelle Aivotyömaa EP:lle, joten ydinkysymykset kuuluvatkin: missä Runneltu seisoo nyt ja kuinka suuresta hypystä tässä on todellisuudessa kyse?

Siinä missä em. EP kulki thrashin punkimmalla puolella tehden tuttavuutta grindin ja hc:n suuntaan, on tuore albumi metallinen ja soundillisesti raskaampi, mutta ero ei sittenkään ole niin suuri kuin miltä aluksi tuntuu. Minne todisteet johtavat melskaa esimerkiksi lähemmäs seitsemän minuutin ajan, mutta biisi on silti edelleen sukua grindin raivolle ja punkin paahdolle. Kappaleen rakenteet ovat toki monimutkaiset, mutta tavallaan kyse on eräänlaisesta grindprogesta, jossa teemoja käsitellään hieman eri tavoin kappaleen edetessä luonnollisesti sinne minne sen pitääkin kulkea.

Kuten aiemmin myös nyt tekstit ovat äärimmäisen merkittävässä asemassa, mutta rikastuneen musiikillisen paletin myötä sävellystyön saavutukset voivat seistä samalla viivalla osuvien lyriikoiden kanssa. Oivallinen näyte kehityksen leveydestä on myös kahden ja puolen minuutin mittainen Sokea hyppy, joka toimii eräänlaisena välimuotona EP:n raivokkaiden punk-purkausten ja albumin metallisen maailman puolitiessä. Raivolla on aikansa ja paikkansa, mutta tunnustan pitäväni yhtyeen sävykkäämmästä maailmasta. Tässä maailmassa Sirkus voi kehittyä koko mittansa ajan ja Rääkki saattaa sulkea albumin hyytävän megadethmaisissa fiiliksissä, melodisen naislaulun vahvistamana. Upeaa.

Sokea Hyppy ei ole pitkäsoittona täydellinen, sillä osa kappalemateriaalista kärsii selkeästi yhtyeen käymistilasta. Albumi on kuitenkin voimannäyttö ja se tulee toimimaan vertailukohtana kaikelle sille mitä Runneltu tulevaisuudessa tekee. Mikä tärkeintä: se avasi niin monia uusia teitä, jotka aiemmin olivat oikeastaan mahdottomia käydä.