Pasi Nieminen: Tuhat vuotta ennen sua

Omakustanne

Voiko pop-rock olla samaan aikaan sympaattista, hyväntuulista, harmitonta ja silti riittävän ajattelevaista? Useinhan pelkkä sanan ”sympaattinen” mainitseminen tarkoittaa mitäänsanomatonta, mutta asiat eivät voisi olla juuri enempää toisin jyväskyläläisen singer-songwriter Pasi Niemisen kohdalla.

Miehen pitkään kypsyttelemä esikoisalbumi on pohdiskelevan suomenkielisen pop-rockin vähäeleistä juhlaa. Kitaran ja koskettimien johtamat kappaleet keskittyvät elon moninaisiin ongelmakohtiin sekä pieniin suuriin ihmeisiin, jotka muodostavat ns. normaalin arjen. Nieminen on tosin oivaltanut, ettei arkea ole oikeastaan edes olemassa, koska jokaisessa hetkessä – olkoon vaikka kuinka vähäpätöisessä – on löydettävissä jotain arvokasta. Nämä esille piilotetut helmet pitää vain löytää, eikä niitä voi nähdä jos sydän ei ole moiseen valmis.

Pieni revolverimies muistaa lapsuuden lännenmiehet eikä tässä itsekään voi kuin kadehtia ja kaivata tuota mustavalkoista maailmaa, jota ei ollut kai olemassakaan. Biisin helkkyvissä koukuissa on tietysti paljon Gösta Sundqvistin perintöä, eikä rauhallisempi Herra Ylppö ole hänkään kaukana kun Tuhat vuotta ennen sua soi. Niemisen kunniaksi on kuitenkin laskettava viimeisen päälle mietitty sovitustyö. Näin jopa Kantelettaresta lainattu Jo on maattu marjaseni voidaan vetää läpi elektronisen Kent-mankelin, ja yhä vaan kaikki kuulostaa Niemiseltä itseltään.

Lupaavasti käynnistyvä albumi uuvahtaa harmillisesti jälkimmäisellä puoliskollaan, vaikka yritys on kautta linjan kova. Liftaaja väsyy kesken viiden minuutin matkansa ja Sokratesin kyynisyys ei yllä Roger Watersin tasolle, vaikka ainekset riman ylitykseen ovatkin olemassa. Onneksi ylppömäinen Laske rimaa tekee juuri päinvastoin kuin mitä nimensä antaisi ymmärtää. Nieminen on tämän arvion julkaisun aikaan jo tuonut musiikkinsa estradeille, joten jään mielenkiinnolla odottamaan mihin miehen musiikki lähtee kehittymään. Pohdiskeleva pop-rock ja tunnelmallisesti maalailevat elektroniset palaset luovat askelman, josta voi ponnistaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa.