Muse: Absolution

Eastwest Records

Muse aloitti uransa muovisena Radiohead-kopiona viitisen vuotta sitten. Oman äänen löytäminen on osoittautunut bändille hieman pulmalliseksi, edellinen pitkäsoitto Origin of Symmetry sai syystäkin ristiriitaisen vastaanoton. Kahden vuoden takaisen Musen sekava tila näkyi selvästi esim. Plug in Baby-videolla, joka olisi voinut olla Guccin mainos niitteineen, nahkoineen ja designerhuonekaluineen. Aggressiivinen teatraalisuus on uudella Absolution-levyllä viety äärimmilleen ja nyt täytyy hieman ihmeissään todeta, että se toimii sittenkin. Itseluottamusta ja suuria soundeja ämpärikaupalla, eikä ole mikään yllätys, että Muse on suosionsa huipulla Englannin lisäksi etenkin Italiassa.

Harva bändi voisi silmää räpäyttämättä mainita vaikutteikseen sekä Tsaikovskin että Wagnerin ja sekä Tim Buckleyn että Rammsteinin, mutta Musen kohdalla tämä kuullostaa paitsi mahdolliselta myös todennäköiseltä. Lähin vertailukohta Britanniassa lienee kuitenkin Queen, joka yritti jo 70-luvulla naittaa oopperaa ja speedmetalia. Freddie Mercuryn saappaita on turha lähteä etsimään, Matt Bellamy hukkuisi niihin. Mutta saman tien on todettava, että niin hukkuisi kuka tahansa muukin.

Vaikka Radioheadin 2+2=5 olisikin helppo mahduttaa Absolutionille kovin monen huomaamatta, niin Muselle on annettava tunnustusta omaperäisestä soundista. Omaperäisestä nimenomaan vuonna 2003, kun suuruudenhulluus ei ole varsinaisesti muodissa. Absolution on rohkea levy ja nenä taivasta kohti kolmikko tuskin huomaa, vaikka joku hieman teennäiseksi vielä haukkuisikin. Ja mikä tärkeintä, Absolutionin biisimateriaali on riittävän kovaa tasoa perustelemaan sairaalloisen itseluottamuksen. Time Is Running Out keikkuu siellä vuoden 2003 sinkkujen vähiten huonossa joukossa ja ihmettelen, jos Hysteria ei ole julkaisuvuorossa seuraavana. Skaala levyllä vaihtelee Blackoutin romanttisesta unettavuudesta Stockholm Syndromen asennemetalliin (nimestään huolimatta biisi ei kerro kaupungista, joka tukehtui liian moneen suuri-ikkunaiseen kahvilaan). Parasta antia ovat ilmiselvien sinkkujen lisäksi iskelmäinen Sing for Absolution, kasarihevahtava TSP, joka tosin on parempi kuin yksikään mieleen juolahtava kasarihevibiisi (jos Iron Maidenin tuotantoa ei oteta lukuun) sekä Butterflies & Hurricanes, joka sinnittelee tukehtumaisillaan omaan kunnianhimoonsa. Vastapainoksi levyn tärkein raita on etnoiskelmää ja kahvilajazzia yhdistävä Endlessly, jonka aikana kolmikolla pysyy kieli tukevasti poskessa.

Musea tuskin tullaan muistamaan kahdenkymmenen vuoden päästä sinä suurena edelläkävijänä. Absolution on hyvä yritys saada ihmiset muistamaan kuitenkin, syystä tai toisesta. Maailmanlopun meininkiä on vaikea ottaa aina kovin vakavasti, mutta toisaalta miksi tuhlata aikaa vallankumouksiin, kun voimme saada maailmanlopun jo nyt. Levyllinen Sherman-tankin lailla päälle jyrääviä kertosäkeitä on kerralla aika paljon nieltäväksi, mutta pienempinä kerta-annoksina Muse-kuuri on suositeltava ainakin niille monille meistä, jotka tietävät vihaavansa Musea jo hyvissä ajoin ennen kuin ovat kunnolla kuunnelleet prosenttiakaan bändin tuotannosta. Ehkä maailma sittenkin tarvitsee Musensa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 10.10.2003:

Pisteet:

Hyvä arvostelu. Yhdyn todella moneen kommenttiin. Ensimmäinen levy jolla Muse tekee omaperäistä musiikkia.

Nimetön kommentoi 05.11.2003:

Pisteet:

Konsesus jatkuu tältäkin suunnalta - en ole Musen aiemmista levyistä innostunut, mutta Absolution kyllä kestää kuuntelua. Esim. arvostelijan mainitsema Hysteria on kerrassaan loistava biisi.

Nimetön kommentoi 09.12.2003:

Pisteet:

Kiva että joku pysyy realistisena näitten (arvostelujen) kans, eikä lähe vetämään mieletöntä show'ta. Sellasta on vaihteeksi hyvä lukea. Itse kyllä tykkään koko Musen tuotannosta erittäin paljon, joten kaikki kritiikki tuntuu lapsellisesti henkilökohtaiselta, mutta ehkä olenkin typerä, sivistymätön nulikka.

Nimetön kommentoi 24.02.2004:

Pisteet:

Musesta puhuttaessa olisi jo pikkuhiljaa aika unohtaa ne Radiohead-vertaukset. Vähintäänkin Origin of Symmetry -levystä alkaen yhtye on kulkenut täysin omia polkujaan, erottuen selkeästi edukseen useimmista latteista brittipopbändeistä, jotka nostetaan jalustalle aiheetta. Enkä nyt puhu Radioheadista. En myöskään ymmärrä, miksei OoS-levy saa ansaitsemaansa arvostusta. Se on kuitenkin ylivoimaisesti paras Musen levy, ja oma suosikkini sijalla 2. heti OK Computerin jälkeen.

Nimetön kommentoi 01.04.2004:

Pisteet:

Tämä levy on paras mitä kukaan bändi on ikinä tehnyt! jokainen biisi on aivan uskomaton! arvostelija ei tainnut tietää mitä biisi stockholm syndrooma tarkoitaa....

Nimetön kommentoi 11.04.2004:

Pisteet:

Jo tässä yhtyeessä on jotain omaperäistä tai ehkä se johtuu sen nimestä, mut musiikki vetää ainaki multa jalat alta, en ole oikeastaan kuullu parempaa sitten Queenin, laulaja Bellamyn ääni ja sen käyttö on parasta mitä olen kuullu.
Jo edelliset levyt huippuja, vaik niistä ei tiietä tääl suomessa mitään.

JariJ kommentoi 02.05.2004:

Pisteet:

"Musen vanhemmista levyistä ei täällä Suomessa tiedetä mitään"!!!???? No, huh huh, onpahan paksu väite.

Nimetön kommentoi 24.06.2004:

Pisteet:

Upea levy, valtavasti eri vivahteita. Paranee joka kuuntelukerralla. Ylin arvostelu hyvin paikkansapitävä levyn osalta. Kuin sekoitus heviä, romantikkaa ja pippuria, voila! Tämä puree.

Nimetön kommentoi 28.07.2004:

Pisteet:

Pakko oli antaa täydet. Kyseisen levyn ostin vähän aika sitten ja kyllä viihdyttää ja kestää monen monta kuuntelua. Jo levyn avausbiisikin Apocalypse Please on todella hyvä ja hyvää on levyn loppukin. Musen aikaisempiin levyihin en ole vielä niin tutustunut, mutta aikomuksena kyllä on. juuri hmm eilen ostin musen kolmanne cdn Hullabaloon ja seuraavaksi halajan Origin of Symmetryä. Levyn biiseistä ainakin Plug in Baby on loistava.

Nimetön kommentoi 10.02.2005:

Pisteet:

Absolution on hyvin omalaatuista musiikkia kuulin Time Is Runningout biisin ensimmäistä kertaa tv:ssä näin kyseisen musavideon biisi jäi soimaan päähän oli pakko kuulla lisää joten pyysin äitiäni ostamaan kyseisen levyn. nyt levy on ollut minulla siitä lähtien kun se ilmestyi suomeen ja myöhemmin ostin jo Showbiz levyn ja sitä rataa leveyt ovat täydellisiä.

Spiralmind kommentoi 17.02.2005:

Pisteet:

En oo aikasemmin tätä yhtyettä pahemmin kuullut, mutta tulin tämän uusimman levyn nyt hankkineeksi ja yllätyin että tehdäämpä nykyäänkin hyvää poppia (nykyajan musiikista meikäläisen kuuntelua on hallinnoinut aika pitkälti metalli - mutta kaikkiruokainen olen). Aivan mahtavia melodioita ja mahtipontisia soundimaailmoja, dramatiikkaa. Tämmösestä minä tykkään. Levyn alku tempaisee heti mukaansa; ekat kolme biisiä on kaikki mahtavia (ja ovat ne jotka eniten alkuun jäävät soimaan päässä), eikä heikkoa ole sen jälkeenkään. Muutama vähän mitäänsanomattomampi biisi on välissä, mutta sen voi antaa anteeksi. Ja tiedäpä sitä jos nekin vielä paremmin ajan kuluessa avautuvat.

Nimetön kommentoi 02.03.2005:

Pisteet:

Mahtava albumi,kuten MUSEn aiemmatkin! Ihan turhaa vertailla mihinkään radioheadiin, muse tekee ihan omaa juttuaan....ja matthewin ääni...aaahhh.....lempibiisini levyltä on Butterflies & Hurricanes.Saan siitä voimaa. Myös sing for absolution on kaunis z3