Ismo Alanko: Ismo Kullervo Alanko

Tiedä sitten korostavatko albumin nimestä tulevat mielikuvat tietyntyyppisten ajatusten syntymistä, mutta kyllä tämä melko henkilökohtaiselta levyltä tuntuu. Ja erinomaiseen Maailmanlopun sushibaariin verrattuna myös melko synkältä. Kiehtovaa tässä on se, että tällainen tuntuu olevan taiteilijan näkemys rakkaudesta: mystinen, utuinen ja apea - jotain mitä vastaan ei voi taistella. Kuten maestro itsekin laulaa: rakkaus on Kieli jolla vaikenen.

Tunteet ovat siis pinnassa, ja hyvä niin. Yleensä näin syntyvät myös ajattomat laulut. Siis syntyvät, niitä ei tehdä. Vaikka edeltäjä oli ensimmäinen Ismo Alangon nimellä kulkeva albumi lähes 20 vuoteen, Ismo Kullervo Alanko on selkeämmin vain ja ainoastaan Ismo Alankoa. Pisteet tästä ehdottomasti bändille, sillä sama joukko joka rokkasi sushibaarissa, maalailee nyt tuottaja Artturi Tairan johdolla rikasta mielenmaisemaa siitä, miltä Alangon pään sisässä tuntuu.

Se näky ei ole aina perinteisessä mielessä kaunista, vaikka kauneus albumin pääteemana onkin. Jos tarkkoja ollaan, näky on välillä pelottavakin. Albumilla on oikeastaan vain pari laulua, jotka eivät ponnista melankoliasta tai täyttymyksen puutteesta tai etsinnästä. Ismo Kullervo Alanko onkin täysin riisuttu itseironiasta ja sarkasmista, jotka Alangon musiikkia usein värittävät. Se on kaikessa koruttomuudessaankin musertavan kaunis albumi.

Ismo Kullervo Alanko on myös kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävää taustamusiikkia. Se on taiteellinen kokonaisuus, jota myös syksyn konserttisalikiertueella esitettiin alusta loppuun, ja sen jälkeen lähetettiin ihmiset väliajalle keskustelemaan siitä mitä oli juuri tullut nähtyä ja kuultua. Heti Lintuperspektiivi-avauksen kyttäystarina tuo kylmiä väreitä: kaipuun kohteen päivä vaihtuu pilvisestä hirmumyrskyksi/kun mä surkeuden suurmies näin vihdoin hylkään rakkaan harrastukseni -- sä et odota mua/mut’ mä tulen sun luo.

Kun albumi lopulta avaa sisimpänsä, kuulija on myyty. Ensikuunteluilla vaatimattomilta tunnelmoinneilta tuntuneet Liikemies, Kieltäjä, Lintuperspektiivi ja Kaunis suru osoittautuvat huippuesityksiksi. Jälkimmäinen tuntuu kaikista levyn lauluista henkilökohtaisimmalta: kaunis suru/kaunis suru/kyllä kipu ja tuska tulevat/kun lento laskeutuu/näin varjoni kanssa sylikkäin. Tässä tulevassa klassikkobiisissäkin on kaikesta huolimatta läsnä se tärkein suru: puhdistava. Musiikki ja tunteet ovat kauniita huolien ja murheiden keskelläkin. Aivan kuten hiljaisuus on täynnä puheensorinaa.