Julkaistu: 28.11.2015
Arvostelija: Mika Roth
Humu
Psykedeelistä poppia on moneen lähtöön, sillä 60-luvun loistovuosien jälkeen genre on sirpaloitunut sekä levittäytynyt lukemattomiin eri suuntiin. Tässä suuressa psykedeelisessä musiikkikartassa helsinkiläinen Utunen sijoittuu psykeversumin folkeimpaan ja utuisimpaan laitaan. Toinen merkittävä lähde on 90-luvun Bristol Sound, eri elementtien, palasten ja vaikutteiden liukuessa toisten lomitse.
Utunen ei omaa tietääkseni monenkirjavaa rodullista tai kulttuurista taustaa, mutta yhtyeen kahdeksanhenkisen kokoonpanon sovitustyö on taatusti muokannut laulaja-poikkihuilisti Mirjami Holopaisen ja kitaristi-laulaja Tero Holopaisen säveltämiä kappaleita. Tyylillisesti seitsemän kappaleen ja kahden bonuskappaleen muodostama 52 ja puoli minuuttia pulppuavat samoista alkulähteistä, mutta eri raidoilla sekoitussuhteet vaihtuvat virkistävästi. Toisinaan Utunen on kuin ikuisesti aaltoileva, viileä ja ravinnerikas meri RinneRadion sirpaleisen saariston, sekä Massive Attackin urbaanin mantereen välillä. Toisinaan yhtye progeilee kuin 70-luvun rohkeimmat itsensätutkijat konsanaan.
Malliesimerkki bändin vahvuuksista on kaihoisa Puolinainen, joka ojentautuu rohkeasti melodiansa ylle, mutta vähintään yhtä viehkeä on folkmaisempi Usva, joka erottuu jopa siinä määrin, että alkuun kappale tuntuu päätyneen vallan väärään seuraan. Joskus ainekset fragmentoituvat fysiikkansa lakeja uhmaten, kuten Tanssivat sielut, joka häilyy jatkuvasti lopullisen hajoamisen partaalla, mutta kutoo silti – tai siitä huolimatta – ympärilleen vahvat seinät minimalistisin elkein. Tyystin omanlaisensa ässä on kuitenkin levyn virallisen osuuden päättävä Valonkaupunki, joka päälle 11 minuuttisena emoaluksena olisi ollut täydellinen päätös upealle levylle.
Bonuskappaleet Putoan ja Valoisampi puoli ovat ihan mukava lisä, mutta niiden sijoittaminen em. kaltaisen loisteliaan lopun perään on kiistanalainen ratkaisu. Enkä pyörrä mielipidettäni, vaikka Putoan muistuttaa David Lynchin hämyisästä maailmasta, jossa eräskin Laura Palmer joskus vain putosi ja putosi ja putosi ja putosi. Ilman lisukkeita käsissä olisi täydellinen teos.
Kotimainen psykedeelista poppia soittava yhtye.
Linkki:
facebook.com/utunenyhtye
(Päivitetty 22.1.2016)