Mustat Saappaat: Isopyörä

Secret Entertainment

Esikoisalbuminsa julkaissut Mustat Saappaat on yhtye historialla. 90-luvun puolivälin tienoilla ”oikeaksi bändiksi” muuttunut ryhmä teki muutaman demon, kunnes into musiikin tekemiseen hiipui milleniumin lähestyessä. Hajalleen päätyneen joukkion toinen tuleminen käynnistyi jo vuonna 2010 ja nyt on siis kasassa ensimmäinen pitkäsoitto suomirockin, metallin, punkin, rautalangan ja ties minkä muun sekaista musiikkia.

90-luvulla shokkiarvot olivat hieman toisenlaisia, joten Pilotit rajan takaa (arvaatte varmaan minkä rajan) ja arveluttavasti pomottava Pauli eivät toimi kuten ehkä joskus muinoin. Kolikon toinen puoli on tietysti se, että muutamaan numeroon on hiipinyt vahvaa camp-henkeä, mitä vokalistin räkäisen huolittelematon ulosanti vain vahvistaa. Tarvitseehan jokainen aikakausi oman Mustajärvensä Musiikillisesti kiekko on yhtä pinkoilua vaikutteiden ristiaallokossa. Avauskappale Isopyörä on kuin madonreikään päätynyt siekkareiden helmi, jonka nuori dumari on löytänyt. Tuntematon mies on kilotavarana myytävää halpis-Ramonesia ja Rakkauden Blues pullistaa rintaansa nousuhumalassa rähjäävän Popedan ja sekopäisten Oulu-punkkareiden puolivälissä. Kuvaavaa koko albumista ja sen linjakkaasta linjattomuudesta on, että nämä kyseiset kappaleet soivat peräkkäin, eikä meno muutu ainakaan virtaviivaisemmaksi levyn edetessä.

On taatusti mukavaa saada pöytä puhtaaksi vanhasta materiaalista, mutta mikäli Mustat Saappaat aikoo jatkaa levytysuraansa, olisi vastaisuudessa hyvä tiputtaa ainakin pari tyylilinjaa pois paletista. Tällaisenaan ryhmä on kuin suomirockin potpuureja tuntemattomista helmistä suoltava jukeboksi, eikä se varmaankaan ollut alkuperäinen idea.