Verjnuarmu: 1808

Omakustanne

Aika se vain kiitää kuin viikatemiehen työväline konsanaan. Joko siitä on tosiaan kymmenen vuotta aikaa, kun Verjnuarmu kävi allekirjoittaneelle tutuksi Kurjuuvven valssi sinkun/promon kautta? Savolaiset metallimiehet ovat tehneet edelliset kolme pitkäsoittoaan eri levy-yhtiöiden avustuksella, mutta nyt on päädytty hartiapankin voimiin. Miksi näin, sitä tarina ei kerro, mutta nyt kun bändi jää erikseen erittelemättömän sairastapauksen vuoksi määrittelemättömän pituiselle keikkatauolle, ovat pilvet Savon yllä synkemmät kuin pitkiin aikoihin.

1808 on teema-albumi ja kuten Suomen historiansa hyvin opiskelleet jo ehkä muistivatkin, niin Suomen sota käynnistyi alkuvuodesta 1808, kun Venäjä päätti liittää Suomen itseensä. Verjnuarmun kertomana tarina nähdään ruotusotamiehen näkökulmasta ja veri sekä lyijy lentävät tiheästi, kun idän tunkeilijoita vastaan heitetään kaikki mahdollinen. Onko syynä ollut aihe vai mikä, mutta 1808 on entistä perinteisempää heavy metalia ja kiekolta on kuultavissa vanhempien britti-orkkien vaikutusta. Lisääntynyt melodisuus antaakin albumille omanlaistaan syvyyttä ja voimaa, joka on jäänyt ryhmän aiemmilta pitkäsoitoilta hieman puuttumaan. Monissa biiseissä voi kuulla Iron Maidenin ja Judas Priestin vaikutuksen, ja nouseepa parissa kohdin mieleen jopa ajatus varhaisesta Queensrÿchestä, eli on sitä pohjoisamerikkalaistakin vaikutetta hetkittäin saatu. Metallin mustemmatkin laidat löytyvät yhä sieltä seasta, mutta nyt vastavoimat tasapainottavat toisiaan ja lopputuloksena on kaikin puolin esimerkillinen metallilevy. Ilman paria hieman täyteraidalta haiskahtavaa numeroa kasassa olisi ollut täyden tähtipotin arvoinen kiekko, eikä nytkään jäädä kauas.

Ei nyt maalailla piruja seinille, mutta jos pahin tapahtuu ja 1808 jää Verjnuarmun viimeiseksi iskuksi voi bändin katsoa poistuneen tästä maailmasta tyylillä. Mutta eihän tässä niin käy, ei savolaisista niin vain eroon päästä. Ainakin minä toivon niin.