Pasi Ilmari: Koolla on kolme polvea

Omakustanne

Helsinkiläinen Pasi Ilmari Hartikainen, joka käyttää esiintyjänimenään etunimiään, on toden totta sooloartisti. Koolla on kolme polvea –albumin kaikkien kolmetoista kappaleen sävellykset, sanoitukset ja sovitukset ovat miehen itsensä tekemiä. Lisäksi artisti vastaa albumin tuottamisesta ja äänittämisestä, ja jos mukaan ei lasketa kahdella raidalla kuultavaa Miia Saimin laulua, ovat kaikki kuultavat äänet miehen itsensä tuottamia.

Kappaleista suurimman osan voisi esittää mies & kitara –periaatteella, ilman että biiseistä katoaisi mitään olennaista, joten on oikeutettua puhua laulaja-lauluntekijä –tyylistä. Pasi Ilmari tuntuukin viihtyvän kevyesti folkahtavan pop-rockin parissa, jossa seesteisyys ja kauneus ovat tärkeysjärjestyksessä korkealla. Albumin aihepiireihin kuuluvat lapsuus, aikuisuus ja vanhuus, sekä eri sukupolvien teemat. Tietysti mukana on myös muutama juonne rakkauden innoittamaa tarinointia, niin saadusta, kaivatusta, haaveillusta kuin menetetystäkin sellaisesta. Koukuttavin saavutus tällä saralla on kiistatta esimerkillisesti keinuva Jalava, jonka mahdollisuuksien rajaton maailma näyttää saavan luojastaan parhaat puolet esiin.

Rokeinta laitaa edustava Maailmankaikkeus on ikkuna toisenlaiseen todellisuuteen, mutta mielestäni isommat sähkökitarakaaret eivät palvele tarkoitusta ainakaan tällä kiekolla. Tarina ei kerro ovatko tekstit syntyneet ennen sävellyksiä, mutta tämän esikoisalbumin perusteella Pasi Ilmari on jo löytänyt johtotähtensä lyriikoiden saralla. Musiikin lievä hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys ei sen sijaan vielä vakuuta. Uskon aavistavani mihin suuntaan tekijä on viemässä töitään, mutta ainakin tällä ensimmäisellä yrittämällä kentmäisen pakahduttava kauneus jää saavuttamatta.