Kumpulainen & Vapaaherrat: Tekstitetyt unet

Humu

Mitäs tämä nyt on?
Psykedeelistä suomirokkia, jonka sekaan on murskattu niin folkin kuin jopa chansonin palasia. Kyllä, luit oikein, eikä tämä ole mitään mainospuhetta, vaikka albumin saatteessa osa näistä termeistä mainitaan. Kumpulainen & Vapaaherrat ei esitä kappaleitaan, tai mitään niiden osia, ranskaksi, joten puristisin tulkinta chansoneista ei täyty, mutta näissä laulelmissa on jotain erittäin ranskalaista, sellaisella suomalaisella kulmalla. Ymmärrättehän? Ok, yritän hieman selventää tätä vyyhtiä.

Pidän ranskalaisista uuden aallon elokuvista ja mielestäni esimerkiksi Jean-Luc Godard, Jean-Pierre Melville ja Claude Chabrol mullistivat töillään koko taidemuodon oppeja. Näiden herrojen töissä ihmisten kohtalot tahtoivat olla kivisiä, arjen brutaali realismi saattoi olla betoninen, mutta siellä täällä oli myös toivoa ja jotain kaunista, jotain jonka takia koko arjen turhuutta lopulta jaksoi sietää. Kun Kumpulainen & Vapaaherrat laulavat suudelmista ydinsodan melskeen seassa, luo bändi omaa uutta aaltoaan jossa voit nojata rakkaaseesi tanssilattialla vaikka maailma olisi jäämässä vogonien rakennuslaivaston kynsiin.

Lemmen kiemuraisten kuvioiden seassa uni ja valvetila sekoittuvat kuin balkanilaiset soundit kuopiolaiseen balladiin konsanaan. Uneen keinuttaa kuulijaa puolestaan pulpmaisessa haaveiden maassa, jossa keskitytään enemmänkin tarinan kehyksiin ja lavasteisiin – ja näin itse tarina nousee kuin huomaamatta aivan uudelle tasolle. Tyylillisesti lähimmäs alkuperäistä chansonia taitaa yltää Majakka, jonka melodia saattaisi hyvinkin olla peräisin jostain keskiajan hämäristä. Hohtavimman kruunun ansaitsee kuitenkin albumin sulkeva Vieroitettu, jonka pitkässä sykkeessä voi aistia kuolevien tähtien värisiirtymän ja loputtomuuden.

Olen kuunnellut tätä levyä jo päälle kaksi viikkoa, mutta löydän edelleen siitä uusia tasoja ja uusia ovia jotka johtavat aina uusiin huoneisiin. Tekstitetyt unet on ehdottomasti yksi vuoden suurista tapauksista kotimaisen musiikin saralla, joten tehkää itsellenne suuri palvelus ja tutustukaa albumiin. Tätä on uusi rock, jossa soi kaikki jo kuultu, sekä ne vielä syntymättömät ihmeet.