Novembersoundsbetter: The Road Not Taken

Omakustanne

Jo kolmannen pitkäsoittonsa hartiapankin voimin julkaissut Novembersoundsbetter on kotoisin Pohjanmaalta, mutta ryhmän soundi on kyllä kovin pohjoisamerikkalainen. Tyylillisiä kiintopisteitä kartoittaessa kannattaa ottaa ensin ylimalkainen suuntima post-hardcoresta, ja siis pohjoisamerikkalaisesta sellaisesta. Tarkennetaan tuon jälkeen vielä tyylilajin melodisemman laidan mukaisesti, ja otetaan tuosta vielä pari astetta emon puolelle. No niin, kurssin pitäisi osoittaa nyt melko tarkasti kohti Novembersoundsbetterin sydänmaita.

Kovinkaan moni asia ei ole mullistunut yhtyeen universumissa sitten vuoden 2010 When Time Stood Still -pitkäsoiton, joten bändi soundaa loppuvuodesta 2015 jo hieman vanhanaikaiselta. 00-luvun perintöä ei tarvitse kuitenkaan missään nimessä hävetä, sillä isojen vallien, komeiden nostatusten ja nopeasti päälle tippuvien suvantojen parista voi löytää yhä käymättömiä korpimaita. Hattua täytyykin nostaa erityisesti sovitustyön tekijöille, sillä tarkempi tutustuminen osoittaa, että kappaleissa tapahtuu hämmentävän paljon. Eikä ryhmä usko edelleenkään toistoon, vaan monet herkullisimmistakin osista esiintyvät vain kertaalleen.

Kuten todettua, bändi kuulostaa kuitenkin edelleen kovin samalta kuin jo seitsemän ja puoli vuotta sitten julkaistulla debyyttialbumillaan, mutta nyt kun 20-luku on lähempänä kuin 00-luku, voisi pienelle uudistumisellekin olla jo tilausta. Nerokkailla sovituksilla voidaan kyllä saada tilaa liikkua, mutta mikäli bändi haluaa kehittyä eteenpäin ja löytää jotain uutta, olisi hyvä siirtyä hiljalleen eteenpäin. Etenkin vokalistin maneerit, sekä koko bändin lujaa-hiljaa-lujaa –politiikka toistavat genren oppeja sen verran tiukasti, ettei Novembersoundsbetter eroa parhaista kilpakumppaneista juuri muuten kuin hakukoneita uhmaavalla nimellään.