Julkaistu: 09.10.2003
Arvostelija: Miika Jalonen
Frontiers records
Piti oikein tarkistaa kannen valokuvasta onko Martinin Ericillä vielä naamari tallella, sen verran kasvotonta materiaalia mies nimittäin suoltaa. Puren kaikki kappaleet ovat akustisesti toteutettuja versioita Eric Martinin biiseistä pitkältä taipaleelta, varhaisimmat kaukaa 80-luvun alusta. Parasta kappaleissa onkin niiden akustisuus, joka onnistuu yllättävänkin pitkälle naamioimaan biisien mitäänsanomattomuutta, tuomaan niihin niin paljon ilmaa ja eloa että ne muuttuvat melkeinpä kuuntelukelpoisiksi. Verevin esitys tarjoillaan heti alkuun – liekö sitten oireellista, että Sucker for a Pretty Face on myös kaikkein vanhin biisi. Mr. Bigin laulajana isoakin mainetta maistaneella Martinilla on periaatteessa hyvä ääni, mutta hän asennoituu laulamiseen paatuneen aikuisrokkarin suurielkeisellä paatoksella sabotoiden ahkerasti musiikkinsa luomaa tunnelmaa. Tunnelmaa?! Olkoon, pakko nostaa kädet ylös ja painaa stop-nappulaa, yritin kyllä. Että anteeksi vaan Eric, en kyllä pure enkä oikeastaan taida edes näykkäistä.